Hammaslääkärin vala sitoo eettisiin toimintatapoihin. Vuosikymmenien ajan se oli pakollinen rituaali, joka piti suorittaa ennen valmistumista. Nykyisin vala on vapaaehtoinen ja sen vannomisesta on muodostunut merkittävä juhlatilaisuus.
Duu duu-du duu… Tulevat hammaslääkärit ja lääkärit astelevat auditorioon ylioppilaskuoron hymistessä Savolaisen laulua. Tummia pukuja, kauniita kampauksia ja varovaisia hymyjä. Itä-Suomen yliopiston valatilaisuudessa on juhlava tunnelma.
Hammaslääkäriliiton edustaja Minna Jakonen evästää puheessaan kandidaatteja työelämään ja potilaan hyvään kohtaamiseen.
– Tue potilasta niin kuin hän olisi äitisi, isäsi ja isovanhempasi.
Kun on aika lausua vala, kandit toistavat tekstin kuorossa Jakosen perässä. Kamerat räpsyvät. Sen jälkeen on lääkärien vuoro.
Terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki muistuttaa kollegojen tuesta.
– Voitte katsoa viereenne, teitä on paljon. Kollegat, mutta myös muut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tukenanne.
Arkkiatri Risto Pelkonen toteaa tervehdyksessään, että täydellisyyden tavoittelu on turhaa.
– Kasvun juuret ovat keskeneräisyydessä. Siellä versoavat luova uteliaisuus, totuuden etsimisen eetos ja uuden oppimisen intohimo.
Lopuksi lauletaan Gaudeamus Igitur. Aulassa tarjoillaan kuohuviiniä.
Vala tekee asioista virallista
Lokakuisesta valasta on nyt kulunut puoli vuotta ja silloiset kandidaatit ovat hammaslääketieteen lisensiaatteja.
– Olihan se hieno tilaisuus. Kun sanoo valan ääneen, asioista tulee eri tavalla virallista. Ne ovat tärkeitä asioita, joita siinä sanotaan, toteaa Eveliina Astala.
Astalan mukaan juhla oli arvokas, mutta se ei ollut pelkkää pönötystä.
– Välillä akateemisissa juhlissa on se ongelma, että ne ovat vähän tylsiä. Valatilaisuudessa puheet olivat äärimmäisen hyviä, täyttä asiaa. Ainakin itselläni pysyi mielenkiinto yllä.
Astala ajoi aamulla valatilaisuuteen kotoaan Seinäjoelta, yli 300 kilometriä.
– Ei olisi tullut mieleenkään jättää tulematta. Ajattelen, että se on sellainen asia, mikä jokaisen tulevan hammaslääkärin pitäisi kokea.
Valassa todetut asiat ovat Astalan mukaan periaatteessa itsestään selviä, mutta on hyvä, että ne on printattu paperille.
– Juuri tänäänkin työssäni mietin, miten tärkeää on, että kunnioittaa potilaan tahtoa. Vaikka hammaslääkäreinä tiedämme, miten asiat pitäisi hoitaa, jos potilas ei halua sitä, emme voi pakottaa. Pitää päästä yhteisymmärrykseen.
Myös Astalan kurssikaverin Tuuli Kuusiston mielestä valan lausuminen tuntui merkitykselliseltä.
– Tuli tunne, että saa olla ylpeä itsestään. Tämä meidän työmme on tärkeää.
Arkkiatrin vala oli karu tilaisuus
Vielä joitain vuosikymmeniä sitten vala oli hyvin toisenlainen tilaisuus. Se oli pakollinen, laissa määrätty rituaali ennen valmistumista.
– Se oli karu tilaisuus. Meitä oli siellä kolme poikaa frakit päällä. Luimme valatekstin, joka oli toisenlainen kuin nyt, paljon koruttomampi. Siinä se oli koko juttu, muistelee arkkiatri Risto Pelkonen.
Pelkonen kävi lausumassa lääkärivakuutuksen Helsingissä lääkintöhallituksessa vuonna 1958. Myös Hammaslääkäriliiton aiempi puheenjohtaja (1994–1999) Heikki Vuorela muistelee, että hänen oma valatilaisuutensa vuonna 1969 lääkintöhallituksessa oli koruton. Vastaanotto oli hyvin lyhyt, ja tapahtuma eteni virallisen protokollan mukaan.
Sittemmin valasta vähitellen luovuttiin. Kun Pelkonen tuli arkkiatriksi vuonna 1995, hän ehdotti perinteen palauttamista.
– Koen, että valatilaisuus on hyvin tärkeä. Valateksti on juhlallinen, mutta samalla nöyrä. Siinä ei ole mitään turhia korulauseita. Voin kuvitella, että se on nuorelle ihmiselle merkittävä ja mieleenpainuva elämys, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia, Pelkonen sanoo.
Arkkiatrilla on ollut jokaisessa valatilaisuudessa puhe. Kuopioon hän ei päässyt paikan päälle, mutta hänen tervehdyksensä luettiin.
Potilaan kohtaamiseen valan hengessä
Astalan mukaan vala oli paitsi mieleenpainuva kokemus, myös hyvä tilaisuus nähdä jälleen oman vuosikurssin opiskelukavereita.
Kun viiden vuoden hammaslääkäriopinnot tulivat vuosi sitten keväällä valmiiksi, vuosikurssi hajaantui. Monet muuttivat muualle Suomeen tekemään puolen vuoden pakollista terveyskeskusharjoittelua. Tämä saattoi myös olla syy siihen, että valatilaisuuteen osallistui vain 25 tulevaa hammaslääkäriä, vaikka yhteensä vuosikurssilla on Itä-Suomessa noin 40 opiskelijaa.
Tuuli Kuusisto miettii Itä-Suomen yliopiston valan ajankohtaa, joka ei hammaslääkärien kannalta ole optimaalinen.
– Olisi kiva, jos valan voisi antaa vasta siinä vaiheessa, kun on virallisesti valmistunut.
Kuusisto teki valan aikaan terveyskeskusharjoitteluaan Valkeakoskella. Hän on huomannut, miten tärkeää on pystyä perustelemaan hoidot ja kohdata potilas kunnioittavasti, kuten valassa todetaan.
– Päivittäin tulee vastaan potilaita, jotka kertovat, että heitä pelottaa tulla hammaslääkäriin. Toivon, että pystyn lievittämään pelkoja keskustelemalla avoimesti ja tekemällä yhdessä hoitopäätökset. Monet potilaat ovat sanoneet, että vastaanotolta on jäänyt hyvä tunne ja kynnys tulla hammaslääkäriin on laskenut, Kuusisto kertoo.
Valalla on pitkät perinteet
Lääkärinvalan taustalla on antiikin ajoilta periytyvä Hippokrateen vala. Se ei ole käytössä sellaisenaan – valassa muun muassa luvataan olla tekemättä leikkauksia. Nykyisen valan pohjana on myös Maailman lääkäriliiton vuonna 1948 hyväksymä eettinen ohjeistus, Geneven julistus. Tämä kansainvälinen lääkärinvala päivitettiin vuonna 2017.
Ruotsi-Suomen ajalta lääkärinvala on todennäköisesti mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1663 perustetun Collegium Medicumin yhteydessä. Suomen suuriruhtinaskunnassa tutkinto ja valan vannominen tulivat lääkärin ammatinharjoittamisoikeuksien pohjaksi vuonna 1811, kun Suomen lääkintökollegio perustettiin. Vuoteen 1925 asti lääkärinvala päättyi sanoihin ”Niin totta kun Jumala minua hengen ja sielun puolesta auttakoon”.
Myöhemmin valan tilalle tuli juhlallinen vakuutus, joka piti käydä antamassa opintojen valmistuttua lääkintöhallituksessa kollegojen edessä. Vasta sen jälkeen hakija julistettiin lailliseksi hammaslääkäriksi. Vuonna 1978 lakia muutettiin niin, että hammaslääkärivakuutus voitiin antaa kirjallisesti.
– Nähtiin paljon vaivaa, kun nuoret lääkärit joutuivat yliopistopaikkakunnilta eri puolilta maata matkustamaan Helsinkiin ja tilaisuuksia jouduttiin järjestämään usein. Valmistumisprosessia haluttiin virtaviivaistaa. Samalla vala menetti merkityksensä, toteaa Heikki Vuorela.
Vuonna 1994 annetussa laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä hammaslääkärivakuutusta ei enää mainittu.
Vuorela on iloinen, että arkkiatri Risto Pelkonen nosti asian esiin vuonna 1996 lääkäripäivillä. Lääkäriliitto otti kopin arkkiatrin ideasta ja alkoi suunnitella vapaaehtoisia valatilaisuuksia yhdessä tiedekuntien kanssa. Hammaslääkäriliitto lähti mukaan. Valakaavaa laadittaessa haluttiin ottaa uudelleen käyttöön historiallinen nimi ”lääkärinvala”.
Vakuutus lausutaan kunnian ja omantunnon kautta.
Ensimmäiset uudistetut valatilaisuudet pidettiin toukokuussa 1997 Helsingin ja Turun yliopistoissa. Vuorela toimi esilukijana ja piti puheen Hammaslääkäriliiton puolesta. Hänen mukaansa tilaisuuksissa oli hyvä tunnelma ja ne olivat erittäin suosittuja. Paikalla oli suuri määrä lääkäreitä ja hammaslääkäreitä.
– Koen, että oli tärkeä ja hieno juttu, että tilaisuudet saatiin käyntiin. Siten nostettiin esiin etiikan merkitystä lääkärintyössä, Vuorela sanoo.
Vala vannottiin Itä-Suomen yliopistossa 7.10.2023.
Haastattelujen lisäksi lähteenä on käytetty Lääkärin etiikka -kirjaa ja Lääkärilehdessä vuonna 1997 julkaistua Markku Äärimaan artikkelia Lääkärinvala jälleen käyttöön.