Yleensä ihmisillä on reissun tai lomamatkan jälkeen kotiin palatessa jotenkin nostalginen olo.
Vaikka matkalla on ollut mukavaa ja sieltä lähteminen on haikeaa, on koti kuitenkin oma erityinen paikkansa ja sinne on mukava palata takaisin. Samanlainen olo oli itsellä palatessani Suomeen Erasmus+-vaihdosta – opiskelin Tarton yliopistossa yhteensä 5,5 kuukautta. Vaikka olinkin vain suhteellisen lyhyen pätkän Virossa ja asuin vieläpä melko lähellä Suomea, tuntui kotiin paluu ihmeelliseltä.
Ja sitä vasta kouluun paluu olikin! Aluksi opinnot tuntuivat jopa hieman hämmentäviltä, sillä piti palata ulkomailla opitusta systeemistä suoraan takaisin suomalaiseen järjestelmään ja arkeen. Ei ollut niin helppoa hypätä suoraan liikkuvaan junaan, kun koulussa potilastyöt ja kaikki toimi jo palatessani täydellä kuhinalla.
Hämmennystä aiheuttivat muun muassa klinikalla vanhat sekä päivittyneet ohjelmistot; miten olenkaan voinut unohtaa ajanvarausohjelman, miksi en saakaan enää röntgenkuvia auki? Alkuhämmennyksestä huolimatta oli mahtavaa palata takaisin kaikkine vaihdosta saatuine kokemuksineni ja nähdä kaikki tutut niin opetusklinikan kuin yliopiston puolelta. Paljon tulikin juttua kaverien ja vanhojen potilaiden kanssa vaihdosta sekä Suomeen paluusta.
Hammaslääketieteen opetuksessa eri maissa on toki paljon samankaltaisuuksia mutta myös suuriakin maakohtaisia eroja. Esimerkiksi yleisesti kliinisen työn harjoituksissa ryhmät olivat vaihdossa pienemmät, mutta muuten harjoituksia ja itse klinikkaa on Suomessa enemmän, jolloin saamme kliinisestä työstä enemmän kokemusta. Hauska oli myös huomata, että röntgenkuvat tulivatkin mötikän kautta suoraan piuhalla koneeseen eivätkä kuten opetusklinikalla digitaalisen järjestelmän kautta.
Eri ympäristöissä ja maissa asuminen opettaa suhteellisuudentajua. Aikaisemmin itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat muuttuvat arvokkaiksi. Suomessa julkiseen terveydenhuoltoon ovat oikeutettuja kaikki kansalaiset, ja valtio tukee vähävaraisia. Kouluissa saa ajankohtaista ja laadukasta opetusta – kaikille yritetään antaa tasapuoliset lähtökohdat menestykseen. Opetusklinikalla saa tehdä monipuolisesti ja toki taitojen rajoissa itsenäisesti erilaisia toimenpiteitä ja kehittää osaamistaan laajasti. Opiskelijoiden mielipiteitä kuunnellaan, ja opetusta yritetään kehittää yhdessä opetushenkilökunnan kanssa.
Mikään järjestelmä ei koskaan ole täydellinen, mutta erilaisuudesta oppii aina jotain uutta. Eri paikkakunnilla ja maissa käydessä imee tietoa, ja tämän opitun tiedon kautta voi pyrkiä kehittämään toimintaansa. Siten voi soveltaa opittua ja tuoda toimivia systeemejä käytäntöön, olipa kyseessä sitten Suomen terveydenhuolto tai hammaslääketieteen opetus.
Ulkomailla asuminen avartaa ajattelua, ja yllättävästi alkaa arvostaa sellaisia elämän pieniä asioita, joita aikaisemmin ei tullut edes huomattua. Ilman vertailupohjaa asioita onkin vaikeaa suhteuttaa toisiinsa, joten vaihdon kautta avartui taas paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia myös omaan työhön hammaslääkärinä. Mukava olla taas takaisin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ja avoimin mielin kohti tulevaa ja valmistumista edetään.
Riikka Pulkkinen
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin denttari Kuopiosta.