Päädyin tekemään käytännön syventävän harjoittelun Loviisan terveyskeskuksessa, joka on suhteellisen pieni yksikkö. Kätsyssä onkin mielenkiintoista se, että vaikka päädymme suorittamaan puolen vuoden harjoittelua hyvin erikokoisiin ja -näköisiin paikkoihin ympäri Suomen, itse työnteko hammaslääkärinä on pääsääntöisesti melko samankaltaista.
Työelämässä on paljon eroja verrattuna opiskeluvuosiin. Opetusklinikalla neljätuntisen vuoron aikana pystytään käyttämään paljon aikaa yhteen potilaaseen sekä perehtymään hänen hoitotietoihinsa. Terveyskeskustyössä potilaiden ajat vaihtelevat noin puolesta tunnista tuntiin ja uusia potilaita tulee jatkuvana virtana. Hoitoon ohjautuu paljon monisairaita potilaita, ja samaan aikaan välillä hyvinkin lyhyessä ajassa pitää sisäistää valtava määrä potilastietoja. Tämä vaatii harjaantumista, mutta jokainen oppii vähitellen löytämään olennaiset tiedot potilaiden hoitoa varten.
Moni ottaa paineita varsinkin alkuun työskentelyn nopeudesta ja toimenpiteiden määrien suorittamisesta. Potilaspaine onkin valtava, ja välillä voi tuntua, ettei pysty tekemään potilastöitä halutussa ajassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että me olemme vasta urapolun alkuvaiheessa, eli kokemusta on suhteellisen vähän verrattuna jo 30 vuotta työskennelleisiin hammaslääkäreihin. Harjoittelun kautta oma osaaminen varmentuu ja nopeutuu: toisaalta tietyt toimenpiteet vain vaativat riittävän pitkän ajan laadukkaaseen tekemiseen. Tärkeintä olisikin tiedostaa oma taitotasonsa ja pyrkiä varmistumaan riittävän pitkistä hoitoajoista potilaan hyvän hoidon varmistamiseksi.
Työelämässä vaatii taitoa myös huomata ne toimenpiteet, joissa oma osaamistaso ylittyy. Meidän tehtävämme on tarjota potilaalle parasta mahdollista hoitoa, ja vaikeissa tapauksissa on viisautta lähettää potilas jollekulle kokeneemmalle, joka pystyy toteuttamaan hoidon laadukkaasti.
Erityisesti työelämässä korostuu parityöskentelyn merkitys ja hoitajan työpanos. Opetusklinikalla pääsääntöisesti työskennellään yksin, jolloin tiettyjen toimenpiteiden suorittaminen on hitaampaa. Samalla opiskelija toki oppii asioita hoitajan näkökulmasta, kun valmistelutyöt on tehtävä itse ja hoitotilanteessa on itse käytettävä sekä poraa että imuria yhtä aikaa. Opetusklinikan jälkeen osaa arvostaa hammashoitajaa, joka osallistuu aktiivisesti hoitotilanteessa ja on tärkeä osa hoitotiimiä. Hyvä hoitaja osaa huomioida sekä potilaan että hammaslääkärin ja potilastöiden lisäksi panostaa myös työyhteisöön kokonaisuudessaan. Olen itse varsinkin kiitollinen omista vakihoitajistani, joiden kanssa tiimityöskentely sujuu helposti ja jotka panostavat potilaan terveyden edistämiseen.
Kätsy on itselläni juuri loppumassa, ja on mahtava tunne valmistua hammaslääkäriksi. Kyseessä on hieno ammatti. Meidän kannattaa arvostaa ammattikuntaamme sekä jatkossakin panostaa osaamisemme kehittämiseen, jotta voimme tarjota muuttuvassa maailmassa edelleen laadukasta hoitoa kaikille tasavertaisesti.
Riikka Pulkkinen
Kirjoittaja on käytännön syventävää harjoittelua suorittava denttari Kuopiosta.