Ukrainalainen Bekir Osmanov esittelee puhelimestaan sovellusta, josta on tullut tärkeä apuväline sodan keskellä. Siitä näkee muun muassa ilmahälytysten syyt ja tulevien sähkökatkojen ajankohdat.
– Nykyään kun kuulemme hälytyssireenit, otamme ensin puhelimet esiin ja katsomme, mistä on kyse. Onko kyseessä dronet vai ohjukset, ja onko niitä Kiovassa? Toimimme tietojen mukaan – aika usein voimme jatkaa töitä, Kiovassa suu- ja leukakirurgiaan erikoistuva Osmanov kertoo.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022, oli tilanne toinen. Ensimmäisten viikkojen ajan kiirehdittiin juoksujalkaa kellareihin suojaan ja työ sairaalassa keskeytyi.
– Sen jälkeen työt on pitänyt keskeyttää vain muutaman kerran joiksikin tunneiksi. Hälytyksiin on totuttu, ja sairaaloissa on suuria akkuja sekä isoja vesisäiliöitä katkosten varalle.
29-vuotias Osmanov kertoi kokemuksistaan joulukuussa Helsingin Siltasairaalassa, jonne hän saapui ukrainalaisten suu- ja leukakirurgiaan erikoistuvien hammaslääkärien sekä heidän kouluttajiensa kanssa.
Nelipäiväisen vierailun ohjelmaan kuului paitsi koulutusta ja tietojenvaihtoa, myös pientä kivaa ekstraa. Avauspäivänä bussi haki vieraat jo kello 7.30 hotellilta aamu-uinnille ja saunaan Helsinki Sea Pooliin.
Siltasairaalassa olleiden luentojen jälkeen ryhmä kuljetettiin Tampereelle jatkamaan päivää Kirurgian koulutuskeskuksessa.
Yhteistyötä ovat järjestelleet Helsingin yliopiston ja HUS:n suu- ja leukakirurgian avainhahmot, ylilääkäri ja apulaisprofessori Johanna Snäll, dosentti ja yliopistonlehtori Johanna Uittamo sekä HLT Aleksi Haapanen.
– Ryhmä ehti viettää Suomessa vain neljä päivää – enempään ei Ukrainasta tullut lupaa, Uittamo kertoo.
Vammat uudenlaisia, avuntarve suuri
Vain pari viikkoa sodan alkamisen jälkeen Osmanovin ja kollegojen hoidettavaksi Kiovan alue- ja kaupunkisairaaloihin alkoi tulla erilaisia potilaita kuin ennen. Rintamalta saapui hoidettavaksi nuoria miehiä, joiden kasvoissa oli ampuma- ja räjähdysvammoja, jotka edellyttivät vaativaa hoitoa.
– Tilanne oli aivan uusi – professoreistakin tuli taas opiskelijoita. Eteen tuli aivan erilaisia pehmyt- ja kovakudosvammoja kuin koskaan ennen oli nähty.
Ennen sotaa Osmanov oli hoitanut samankaltaisia potilaita kuin kirurgikollegansa Suomessa eli muun muassa vakavia infektioita, kasvaimia sekä tavallisista tapaturmista aiheutuneita traumoja.
– Aiemmin meille tavalliset potilaat katosivat sodan myötä kokonaan. Samaan aikaan meillä oli puutetta sekä kokemuksesta että materiaaleista, kuten käsineistä sekä leikkausveitsistä ja -teristä.
Lue koko juttu Hammaslääkärilehdestä 1/2025.