Hammaslääkärilehden lukija oli yhteydessä toimitukseen ja pohti, mitä pitäisi tehdä, jos kollegan työkunto arveluttaa. Millä tavoin toisen hammaslääkärin tekemisiin voi puuttua, jos kokee, ettei kollega ole fyysisesti tai psyykkisesti työkuntoinen ja hänen työnlaatunsa on jatkuvasti heikkoa?
Hammaslääkäriliiton eettisen valiokunnan jäsen, ylihammaslääkäri Tuula Wahlman-Calderara toteaa, että tilanne vaatii usein työstämistä myös asian havainneelta hammaslääkäriltä.
– Lähtökohtaisesti pitäisi ensin pyrkiä keskustelemaan toisen kanssa tuen ja ymmärtämisen kautta. Mikä sinun tilanteesi on ja onko kaikki ok? Onko syytä olla jostain huolissaan? Syyllistämistä pitää välttää.
Joskus kollegiaalisuus ymmärretään väärin siten, että kollegan virheistä pitäisi vaieta. Wahlman-Calderara toivoo, että puuttuminen ymmärrettäisiin myönteisenä kollegiaalisuutena, jonka ydintä voi pohtia kolmen näkökulman kautta.
– Ensimmäiseksi pitää turvata, että hammaslääkäri pystyy työskentelemään potilaan parhaaksi. Lisäksi kollegiaalisuus turvaa meidän kaikkien ammattilaisten hyvinvointia. On myös tärkeää, että luottamus ammattikuntaan yhteiskunnassa säilyy.
Valvontavelvollisuus on työnantajalla
Wahlman-Calderara toteaa, että on ymmärrettävää, ettei asian nostaminen esiin ole usein helppoa.
– Varsinkin läheisen kollegan tekemistä voi olla vaikea tarkastella objektiivisesti. Olemme kuitenkin inhimillisiä ihmisiä.
Hammaslääkäriliiton eettiset ohjeet opastavat etenemään asiassa näin: ”Jos hammaslääkäri sairauden, päihteiden käytön tai muun syyn vuoksi tulee kykenemättömäksi hoitamaan potilaitaan, on asian havainneen kollegan velvollisuus puuttua siihen keskustelemalla asianomaisen kanssa. Jos tämä ei johda tulokseen, on havainnoista ilmoitettava hänen esimiehelleen tai Hammaslääkäriliittoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten.”
Oikeudellisesta näkökulmasta ensisijaisesti työnantajalla on velvollisuus valvoa työntekijöidensä toimintaa. Työnantajan tehtävä on puuttua työntekijän epäammattimaiseen toimintaan ja aloittaa mahdolliset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.
Wahlman-Calderara pohtii, että joskus luottamuksellinen juttelu toisen kollegan kanssa voi olla paikallaan, ennen kuin asiasta keskustelee sen kollegan kanssa, jonka työkyky on alkanut arveluttaa.
– Ulkopuolisen kanssa voi peilata ajatuksia, jolloin tilanteeseen ei jää yksin. Silloin on hyvä puhua kollegasta kuitenkin sellaisella tavalla, josta häntä ei voi tunnistaa.