Tammikuussa, aikana ennen koronaa, lupauduin kirjoittamaan toukokuun Hammaslääkärilehden pääkirjoituksen. Enpä osannut silloin kuvitella, miten erilaisessa todellisuudessa tätä kirjoittaessa elän.
Suomessa on voimassa poikkeustila, ja maan hallitus pohti vappuviikon päätteeksi, milloin ja mitä koronapandemian aiheuttamia yhteiskunnan rajoituksia voidaan purkaa.
Paitsi pandemian vuoksi on kuluva vuosi Hammaslääkäriliitolle muutenkin erityinen, jopa historiallinen. Se on liittomme uuden toiminnanjohtajan Henna Virtomaan ja Hammaslääkärilehden uuden päätoimittajan Heli Mikkolan ensimmäinen toimintavuosi. Se on myös liiton pitkäaikaisen varatoiminnanjohtajan Anja Eerolan viimeinen työvuosi ennen hänen eläkkeelle siirtymistään. Syksyllä järjestetään liiton valtuuston vaalit, joten tämä on myös nykyisen valtuuston viimeinen toimintavuosi. Näin ollen sekä valta että vastuu Hammaslääkäriliiton toiminnassa ovat monella tasolla siirtyneet ja siirtymässä uusille harteille.
Vuoden alussa liiton uuden strategian jalkauttaminen ja toimiston organisaation uudistaminen olivat työlistalla päällimmäisinä. Pandemialla on kuitenkin ollut suuria vaikutuksia paitsi hammaslääkärien, myös liiton toimiston työhön. Fyysisiä jäsentilaisuuksia tai kokouksia ei ole voitu järjestää, suurin osa työntekijöistä on siirtynyt etätöihin, emmekä ole voineet välttyä lomautuksiltakaan. Kuitenkin jäsenneuvonta, jäsenille ajantasaisen koronainfon tuottaminen ja toisaalta ministeriön ja viranomaisten informointi kentän tilanteesta ja tarpeista on vaatinut henkilökunnalta valtavan työpanoksen. Rinnan kaiken tämän kanssa on käyty tiukat neuvottelut kunnallisesta lääkärien virka- ja työehtosopimuksesta. Sopimus oli vapuksi jo syntymässä, mutta ainoana järjestönä Sote ry ei sitä hyväksynyt, eikä neuvottelujen jatkosta tätä kirjoittaessa ole mitään tietoa.
Pandemia tulee vielä pitkään vaikuttamaan koko yhteiskunnan toimintaan monin eri tavoin. Taloudelliset seuraukset tulevat olemaan ennusteiden mukaan rankat. Lisäksi lienee selvää, että kiireettömän hoidon rajausten seurauksena on purettavaa hoidon tarvetta kertynyt myös suun terveydenhuollossa. Hammaslääkärien toimintaan on vaikutuksensa myös tulevalla sote-uudistuksella, vaikka se asiana juuri nyt tuntuukin kaukaiselta.
Kukaan ei osaa sanoa tulevaisuudesta mitään varmaa. Ennusteet perustuvat mallinnuksiin, joissa on paljon epävarmuustekijöitä. Maan hallitus on tiedotustilaisuuksissaan puhunut tulevaisuudesta termillä ”uusi normaali”. Selvää lienee terveydenhuollon osalta ainakin se, ettei kaikkea voida ylläpitää ennallaan. Hoidon tarve ei tule olemaan kehitystä voimakkaimmin ohjaava tekijä. Taloudellinen tilanne tulee edellyttämään toiminnan tehostamista ja hoitojen priorisointia. Hammaslääkäriliitossa tullaan tekemään lujasti töitä sen eteen, että ”uusi normaali” olisi hammaslääkäreille ja potilaiden suunterveydelle mahdollisimman hyvä. Myös paikallisen toiminnan tärkeys tulee korostumaan, kun palikoita asetellaan uuteen järjestykseen.
Kuluva vuosi valtuuston puheenjohtajana tulee olemaan myös minun osaltani viimeinen liiton luottamustehtävissä yli 30 vuoden jälkeen. Tiedän, että osallistumalla liiton toimintaan voi hammaslääkärinä vaikuttaa oman ammattinsa toimintaedellytyksiin ja myös Suomen terveyspolitiikkaan. Toivon, levottomista ajoista huolimatta tai oikeastaan juuri sen vuoksi, näkeväni paljon innokkaita ehdokkaita syksyn valtuuston vaaleissa. Suomen hammaslääkärit sekä liiton hallitus ja toimiston henkilökunta tarvitsevat tuekseen aktiivisen valtuuston rakentamaan yhdessä mahdollisimman hyvää uutta normaalia kaikille kollegoille.