Heinäkuisena aamupäivänä, peräkärry perässä jäteasemalle ajellessa, peura päätti henkensä uhalla pyrkiä auton takapenkille. Siitä alkoi prosessi, joka toimi kuin junan vessa. Ensin otettiin yhteyttä hätäkeskukseen. Sen jälkeen soitti poliisi. Käytiin keskustelu tapahtuneesta poliisin kanssa. Kohta perään soitti henkilö riistanhoitoyhdistyksestä ja tunnin kuluttua tuli viesti – peura oli löydetty – ja kiitokset ohjeista. Pian asiat olivatkin jo siinä vaiheessa, että autolle oli määritetty tarpeenmukaiset jatkohoitoajat. En voinut jälkikäteen muuta kuin ihmetellä ja todeta, että nämä palvelut toimivat ja luvattu ”hoitotakuu” toteutui.
Suun terveydenhuollon kiireettömän hoidon neljän kuukauden hoitotakuu tuli voimaan 1.9. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa meillä on edelleen koronan jälkeistä hoitovelkaa ja pitkiä hoitojonoja. Tiedossa on, että 21 + 1 alueesta 18 ei kykene toteuttamaan uutta hoitotakuuta. Uudistus on tarpeellinen, mutta ongelmallista on se, että samaan aikaan hyvinvointialueiden pitää sopeuttaa talouttaan annettuihin raameihin ja rahoitus on vähenemässä. Valtio rahoittaa ja ohjaa hyvinvointialueita. Rahoitus on yleiskatteellista eikä sitä ole korvamerkitty suun terveydenhuoltoon. Tarpeellisten resurssien saaminen vaatii aktiivisuutta suun terveydenhuollon toimijoilta.
Terveydenhuollossa on tarvetta kertaluonteisen, jonojen purkuun varattavan rahoituksen lisäksi myös pysyvälle rahoitukselle, jotta hoitojaksot voidaan toteuttaa kohtuuajassa ja perusterveydenhuoltotasoisten erikoishammaslääkäripalvelujen saanti turvataan. Hyvinvointialueiden tulee huolehtia siitä, että rahoitus myös kohdennetaan suun terveydenhuollon palveluihin. Jos hyvinvointialue ei pysty antamaan palveluja itse, laki velvoittaa entistä tiukemmin hankkimaan palvelut muilta palveluntuottajilta.
Nyt neljä kuukautta ja ensi vuoden marraskuusta alkaen kolme kuukautta on edelleen pitkä aika, jos verrataan sitä muuhun terveydenhuoltoon. Mikäli tiukennuksesta luovuttaisiin, viesti alan ammattilaisilta olisi, että suun terveydenhuollossa tehtävä työ ja hoitoon pääsyn kehittäminen ei ole potilaalle tarpeellista. Tämä vain sen takia, että emme pysty tuottamaan palveluja olemassa olevalla resurssilla. Tässä kohtaa on syytä pohtia vakavasti, elämmekö nyt myös niitä aikoja, jolloin meillä on enemmän henkilöstöresurssia kuin tulevaisuudessa tulee koskaan olemaan.
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa julkisella sektorilla, eikä yksityisen palveluita ole kaikkialla edelleenkään otettu riittävän hyvin käyttöön. Yhteistyö yksityisen ja julkisen kesken on sekä potilaiden että hammaslääkärien kannalta välttämätöntä. Budjettiriihessä syyskuussa sovittu korotus hammaslääkärin tekemän perustutkimuksen Kela-korvaukseen on askel oikeaan suuntaan. Tämän eteen liitto on määrätietoisesti toiminut. Myös suunniteltu uusi, potilasta hyödyttävä Kela-korvausmalli on tervetullut. Onnistuakseen muutos vaatii täysin uudenlaista ajattelua, toimintamalleja ja läpinäkyvyyttä. Liitto on kiinnostunut mallin kehittämisestä.
Henna Virtomaa
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja