Kun opinnot tänä syksynä jatkuivat, olin aidosti hämmentynyt siitä, miten vauhdikkaasti aika on kulunut – neljäs vuosikurssi oli alkamassa! Kesällä tein tietoisesti vähemmän töitä ja otin rennommin, sillä olin kuullut, että ainakin meillä Turussa juuri neljännen vuoden syksy voisi olla erityisen rankka opintojen suhteen. Ja kyllä, tämä on tullut myös itse todistettua.
Opiskelun luonne on muuttunut täysin preklinikan vuosista. Jo viime vuoteen, eli ensimmäiseen klinikkavuoteen verrattuna vastuu on kasvanut huomattavasti: toimenpidesuoritteet ovat aika ajoin mielessä vapaa-ajallakin, ja kesäkandiksi pääseminenkin jännittää.
Kolmannen ja neljännen vuoden erosta kertoo esimerkiksi se, että jos potilas on perunut käyntinsä, se ei tarkoitakaan enää rennompaa klinikkavuoroa. Silloin edessä on usein aikaa vievä ja stressaava uudelleenjärjestelyrumba, jotta potilaan hoidon saa oikeaoppisesti toteutettua. Tämä korostuu erityisesti vaikean paron potilaiden kohdalla, jolloin hoidon on oltava
tiivistä.
Kliininen harjoittelu vie tällä hetkellä omasta mielestäni eniten aikaa opinnoissamme, mutta sen ohella meillä on yhä luentoja, harjoituksia ja tenttejä. Opiskelutahti pysyy siis tosiaankin kiivaana.
Kaikkien kiireiden keskellä on alkanut konkretisoitua, että tämä koulu oikeasti loppuu pian. Erityisesti siksi pitäisi muistaa ottaa kaikki irti opiskelijaelämästä, kun siihen on vielä mahdollisuus. Se ei kuitenkaan ole aina niin helppoa – vapaa-ajalla pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin osallistua tapahtumiin tai hoitaa järjestöhommia.
Kliinisen vaiheen opintojen kuormittavuuden takia tarve palauttavalle ajalle on selkeästi korostunut. On siis erityisen tärkeää jättää aikaa myös levolle, harrastuksille ja ystävien näkemiselle. Samoin olisi tärkeä pysähtyä miettimään, mitkä asiat oikeasti antavat itselle energiaa ja merkitystä.
Tämän syksyn aikana olen oppinut tunnistamaan, milloin on parempi sanoa ei ja jättää kivojakin juttuja väliin oman jaksamisen varmistamiseksi. Vaikka tapahtumista ja yhteisöllisyydestä saakin iloa, rankan kouluviikon jälkeen oma sänky ja hyvin nukuttu yö saattavat houkutella enemmän. Tärkeintä on löytää tasapaino, joka kantaa opintojen loppuun asti ja valmistaa työelämän haasteisiin.
Aurora Uotila
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Turusta.