Kansanterveyslaki säädettiin lähes 50 vuotta sitten. Tavoitteeksi asetettiin väestön mahdollisimman hyvä terveydentila ja terveyden tasainen jakautuminen tarkoittaen terveyttä edistäviä ja sairauksien ehkäisyyn tähtääviä toimia.
Näin sote-uudistuksen kynnyksellä olisi hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä on suun sairauksien ja muiden pitkäaikaissairauksien vaikuttavaa ennaltaehkäisyä. Tämä edellyttää tutkimustiedon hyödyntämistä sekä aiemmista kokemuksista oppimisen ja käytännön yhteensovittamista. Tulevaisuuden sote-keskuksia voitaneen hyödyntää uusien vaikuttavuutta tavoittelevien toimintatapojen pilotti- ja tutkimusalustoina ennaltaehkäisynkin osalta.
Tupakkatuotteiden käytön puheeksi otto sekä annetut interventiot ovat esimerkkejä siitä, mihin hammaslääkärin ja suuhygienistin tulisi tarttua työssään voimakkaammin. Tarvitaan kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten ja järjestöjen yhteistyötä saman tavoitteen – savuton ja nikotiiniton Suomi 2030 – saavuttamiseksi. Hyvänä esimerkkinä järjestötyöstä mainittakoon Syöpäjärjestöjen nuorille julkaisema Erovirasto-sovellus: https://www.fressis.fi/erovirasto/.
Tupakkateollisuus keksii alati uusia keinoja, joilla nuoret saadaan nikotiiniriippuvaisiksi. Suomalaista nikotiininuuskaa mainostetaan mm. ”vegaanisena”, jopa ”terveystuotteena ja ekologisena vaihtoehtona (ei sisällä tupakkakasvia)”, ja rasioiden kerrotaan muuttuneen ”ekologisemmiksi ollen kierrätysmuovia”. Nikotiini on kuitenkin terveydelle haitallinen aine, joka altistaa mm. tyypin 2 diabetekselle.
Ammattioppilaitosten nuorten nuuskan käyttö näyttäisi olevan vähenemässä (12 % nuuskaa päivittäin), mutta huolestuttavasti 8.–9.-luokkalaisten poikien tupakoinnin väheneminen näyttää pysähtyneen korona-aikana osassa kuntia (Kouluterveyskysely 2021).
Hammaslääkäreillä varsinainen tupakkatuotteiden vieroitustyö on jäänyt edelleen vähälle huomiolle (Grönholm ym. 2017). Tehokas vieroitustyö tarkoittaa potilaan informoimista, tavoitteen asettelua, suunnitelman tekoa ja yksilöllistä räätälöityä ohjausta motivoivan keskustelun avulla, tarvittaessa lääkehoitoa (nikotiinikorvaustuotteet ja vieroituslääkkeet) sekä hoidon seurantaa.
Hammaslääkärit voivat osaltaan edistää potilaidensa kokonaisterveyttä kliinisessä päätöksenteossaan. He voivat huomioida potilaansa kokonaisvaltaisesti, mikä mahdollistaa myös yksilöllisesti annetun räätälöidyn terveysohjauksen, jota suuhygienistin työpanos täydentää. Usein tarvitaan kaikilta pitkäjännitteistä työtä sekä ammattilaisten mahdollisuutta varata tähän aikaa. Hoidon jatkuvuus on usein edellytys myös seurannalle.
Lisäksi tarvitaan ammattilaisten motivaatiota ja osaamista, taitoja ja välineitä terveysohjauksen, interventioiden ja niiden seurannan toteuttamiseen, sekä ymmärrystä siitä, minkä kokoluokan asiasta on kyse. Tupakoinnin taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle ovat vuositasolla yhteensä noin 1,5 miljardia euroa. Tupakointi lyhentää elinikää noin 10 vuotta, ja lisäksi tupakoitsijoiden loppuvuodet ovat usein monien pitkäaikaissairauksien, myös suun sairauksien, täyttämiä.
Uusien nikotiinituotteiden vaikutuksista suunterveyteen ja kokonaisterveyteen saamme todennäköisesti tietää vasta muutaman kymmenen vuoden päästä. Suun terveydenhuollossa tehtävä tupakkatuotteiden puheeksi otto ja vieroitustyö osana yksilöllistä räätälöityä omahoidon ohjausta ja ennaltaehkäisyä voi osaltaan auttaa potilaitamme kohti parempaa elämää.
Anna Maria Heikkinen
Tutkimusjohtaja, Terveydenhuolto, Helsingin yliopisto
Hallinnollinen ylilääkäri, HUS yhtymähallinto
Suusta terve, Hammaslääkärilehti 12/21