Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan vuonna 2022 lähes puolet yli 18-vuotiaista ihmisistä oli ylipainoisia. Ylipainoisten osuus maailmassa on kasvanut jyrkästi; 1990-luvulta tähän päivään mennessä ylipainoisten aikuisten määrä on nelinkertaistunut.
Määritelmän mukaisesti ylipainosta puhutaan, kun painoindeksi on välillä 25–29,9 ja lihavuudesta, kun painoindeksi on 30 tai yli. Painoindeksi ei toki yksistään riitä kertomaan yksilön rasvaprosentista, saati riskistä sairastua eri sairauksiin. Väestötasolla se kuitenkin on kohtuullisen hyvä mittari.
Ylipainon sekä lihavuuden terveysriskit ovat hyvin tunnettuja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivustolla luetellaan esimerkiksi seuraavat sairaudet, joiden puhkeamisessa rasvakudoksen liiallisella määrällä on merkitystä: tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, astma, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, dementia, masennus, uniapnea, kihti, sappi- ja haimasairaudet sekä useat syöpäsairaudet.
Vuonna 2024 julkaistun Lihavuuden Käypä hoito -suosituksen mukaan lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tulisi olla kiinteä osa terveydenhuoltoa. Lisäksi peräänkuulutetaan moniammatillisuutta sekä lihavuuteen puuttumista kaikissa ikäryhmissä.
Miten hammaslääkäri tähän sijoittuu, ja onko meillä oikeastaan annettavaa tähän? Lihavuuden on todettu altistavan myös suun sairauksille. Lihavuus liittyy kehon kroonisiin tulehdustiloihin, kuten matala-asteiseen tulehdukseen. Ei yllätäkään, että lihavuus on yhdistetty parodontiittiin.
Epäterveelliset ruokailutottumukset ovat tavallisimmin selittämässä lihavuutta, ja nämä ruokailutottumukset puolestaan saattavat altistaa hampaiden reikiintymiselle. Lihavuus voi myös vaikuttaa syljen eritykseen, ja kuten hyvin tiedämme, kuiva suu altistaa monelle suun sairaudelle.
Pitääkö siis hammaslääkärin olla huolissaan potilaansa ylipainosta? Kyllä pitää. Me hammaslääkärit hoidamme potilaan terveyttä, eikä ylipaino ole terveyttä edistävää vaan pikemminkin tutkimusten mukaan vaikuttaa suoraan suunterveyttäkin heikentäen.
Toinen asia on sitten, miten tämän ottaa puheeksi ja kuinka paljon voimme asiaan vaikuttaa. Tutkitun tiedon tarjoaminen kohteliaan keskustelun ja esimerkiksi sosiaalisen median kautta on tärkeää.
Lääkärikunta on saanut paljon kritiikkiä potilaan painosta keskustelemisesta. Potilaat ovat loukkaantuneet, kun lääkäri on ottanut painon puheeksi. Keskustelussa täytyisikin pitää tuntosarvet herkkinä. Potilaan terveyden edistämisessä ei kuitenkaan voi aina pitää silkkihansikkaita kädessä vaan ajoittain on tarve puhua asioista suoraan.
Hoitoon vastaamattoman parodontiitin kohdalla olemme jo tottuneet muistamaan diabeteksen, siihen on hyvä lisätä myös ylipaino. Suunterveys on koko kehon terveyttä.
Johanna Uittamo
Dosentti, yliopistonlehtori, EHL, LL
HUS ja Helsingin yliopisto