Uutiset

HammaslääkäripäivätPitääkö aina porata?

9.12.2022Vuokko Maria Nummi
Hammashoidon resurssit ja itse hoito tulisi Liisa Suomisen ja Eero Raittion mielestä suunnata tautitaakan perusteella sairaimmille potilaille. (kuva: Ismo Henttonen)

Hammaslääkäripäivien teema ”Vaikuttavaa hyvinvointia kaikille” muistutti suunterveyden ja suunterveyden ammattilaisten merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle, mutta herätti myös kyseenalaistamaan toimenpidekeskeisyyttä niukkojen resurssien maailmassa.

Messukeskuksen Äyräpää-salissa kuultiin Hammaslääkäripäivillä torstaina, miten terveyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin yksittäiset interventiot tai terveydenhuollon toimet. Terveyshyötyjä on enää vaikea nyhtää irti terveydenhuoltojärjestelmästä ilman, että huomioidaan myös terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuoliset vaikutukset.

Suun terveydenhuollon arkivaikuttavuutta olisi edistettävä myös muulla tavalla. Kaiken perustana on korkeatasoinen lääketieteellinen osaaminen, mutta tarvitaan myös kykyä kommunikoida potilaiden kanssa ja moniammatillisissa tiimeissä, kykyä johtaa ja edistää terveyttä väestötasolla sekä kykyä arvioida tieteellistä tutkimusta.

Apulaisprofessori Paulus Torkki totesi, että rahalla saa terveyttä vain tiettyyn rajaan saakka. Nyt olisi mietittävä palvelujen kohdentamista niistä eniten hyötyville.

– Kansalaiset ajattelevat, että priorisointi on mahdotonta. Ammattilaiset sen sijaan tietävät, että priorisoinnin välttäminen on mahdotonta. Priorisointikeskustelua on ehkä liikaa käyty pienissä piireissä terveydenhuollon ammattilaisten kesken. Kansalaiset ovat kuitenkin kyselyissämme pitäneet rahojen tehokasta käyttöä tärkeänä priorisointiperusteena. Nykyistä rohkeampi ja avoimempi kansalaiskeskustelu saattaisi tukea ammattilaisia hoitopäätöksissä ja poliitikkoja poliittisissa päätöksissä, Torkki sanoi.

Miltä hoidon vaikuttavuus näyttää suun terveydenhuollossa?

Näkyvään ja akuuttiin tartutaan sen sijaan, että odotetaan ja seurataan potilasta. Professori Liisa Suominen ja HLT Eero Raittio pohtivat tilanteita, kun hammaslääkärit arjessa kohtaavat esimerkiksi paikkaamista odottavia potilaita, jotka eivät ole valmiita maksamaan pysäyttävistä toimenpiteistä.

– Tiedämme, että lohjenneen hampaan akuutti hoito on yksittäisenä toimenpiteenä erittäin vaikuttava, mutta voi kysyä, onko se vaikuttavaa hoitoa. Hammasterveyttä kuvaava DMF-indeksi on parantunut 1970-luvulta lähtien, mutta meillä on vain vähän näyttöä sen yhteydestä järjestelmälliseen hammashoitoon. Samaan aikaan väestön yleinen hyvinvointi on kohentunut ja fluorihammastahnan käyttö lisääntynyt, Liisa Suominen totesi.

Väestötason toimet ovatkin pitkällä aikavälillä vaikuttavampia kuin yksilöön kohdistuvat toimet. Muutettavissa oleviin riskitekijöihin vaikuttaminen tuottaa myös terveyttä, joka ei rajoitu vain suunterveyteen. On kuitenkin muistettava, että on ihmisryhmiä, jotka hyötyvät erityisen paljon molemmista, sekä väestötason että yksilöön kohdistuvista toimista.

– Meidän hammaslääkärien pitäisi arvostaa suunterveyttä ja työtä, jota teemme – siitäkin huolimatta, että palvelujen vaikuttavuus on rajallista. Kun terveydenhuollon tavoitteena on tuottaa terveyttä, olisi arvioitava sitä, miten kohdennamme terveystarpeisiin nähden niukat voimavarat terveyden maksimoimiseksi – ja miten teemme sen oikeudenmukaisesti.

Tämän vuoksi hammashoidonkin resurssit ja itse hoito tulisi Suomisen ja Raittion mielestä suunnata tautitaakan perusteella sairaimmille potilaille. Erityisesti julkisesti tuettujen palvelujen vähäiset resurssit olisi syytä kohdentaa heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleville ihmisille.

 

Koko juttu Hammaslääkärilehdessä 14/2022.

 

Lue myös
Etsitkö näitä?