Suomalaisen rekisteritutkimuksen mukaan karies on yleisin diagnoosikirjaus terveyskeskuksessa. Parodontiittidiagnooseja kirjataan puolestaan vähän suhteessa sairauden yleisyyteen.
Tehokas ja oikea kirjaaminen on perusta terveydenhoidon palvelujen suunnittelulle sekä resurssien tehokkaalle jakamiselle. Tutkimusten mukaan diagnoosien – etenkin kroonisten sairauksien – hyvä kirjaaminen parantaa hoidon laatua. Järjestelmällinen kirjaaminen auttaa myös työnjaon suunnittelussa.
Suomalaistutkijat tarkastelivat Espoon kaupungin suun terveydenhuollossa tehtyjä diagnoosikirjauksia ja niiden jakautumista rekisteritietoihin perustuvassa seurantatutkimuksessa.
Ennen tutkimusta hammaslääkäreitä oli neuvottu kirjaamaan diagnoosit järjestelmään, ja kirjauksissa noudatettiin kansainvälistä luokitusta (International Classification of Diseases, ICD-10). Kahden vuoden seurantajakso toteutettiin vuosina 2010–2012.
Tutkimusjaksolla suun terveydenhuollon palveluja käytti 102 895 potilasta, ja kirjauksia tehtiin kaikkiaan 485 diagnoosille. Tutkimuksen mukaan yleisin diagnoosi oli karies (K02, 38,6 %). Seuraavaksi eniten kirjauksia oli muille hampaiden kovakudosten sairauksille (K03, 14,9 %), hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairauksille (K04, 11,4 %) sekä hampaiden kiinnityskudosten sairauksille (K05, 9,7 %). Noin kuusi prosenttia kirjauksista tehtiin oletetuille sairauksille ilman tarkkaa diagnoosia. Dentiinikaries kattoi yli neljänneksen diagnoosikirjauksista. Noin puolet kirjauksista tehtiin kolmelle yleisimmälle diagnoosille. Tutkimuksen mukaan näyttäisikin siltä, että ”perushammaslääkärin” tulisi hallita yksi diagnoosi hoitaakseen yli 25 % potilaista, 3 diagnoosia selvitäkseen 50 %:sta käynneistä ja 10 diagnoosia hoitaakseen 75 % käynneistä.
Parodontiittikirjaukset olivat tutkimuksessa aliedustettuja. Aiemman kohorttitutkimuksen mukaan 50–60 %:lla suomalaisista oli merkkejä parodontiitista, mutta nyt tehdyssä tutkimuksessa eri parodontiittia kuvaavia koodeja käytettiin alle 10 %:lla potilaista. Suomalaistutkijoiden mukaan ero saattaa johtua mahdollisesti siitä, että vain vakavat parodontiittitapaukset kirjataan tai että parodontiitti jää diagnosoimatta, mikä on huolestuttavampaa.
Tutkimus osoitti, että diagnoosien kirjaamisen laadussa on suurtakin vaihtelua. Tutkijoiden mukaan terveyskeskustyössä saattaa olla haasteita etenkin kroonisten sairauksien kirjaamisessa.
Lähde: Kallio J, Kauppila T, Suominen L, Heikkinen AM. Recording of diagnoses in public primary oral health care in a retrospective longitudinal observational study in a Finnish town: Underrepresentation of periodontitis diagnoses. Clin Exp Dent Res 2020. Julkaistu verkossa 25.3.2020.