Vanhempien ilmoittama kuorsaus voi olla kliinisesti hyödyllinen seulontaväline lasten unenaikaisten hengityshäiriöiden selvittämisessä muiden tutkimusmenetelmien ohella. Kuorsauksen diagnostinen arvo heikkenee kuitenkin murrosiän lähestyessä, kertoo Sleep Medicine -lehdessä julkaistu tutkimus.
Unenaikaisista hengityshäiriöistä kärsivien lasten alustava tunnistaminen perustuu yleensä vanhempien ilmoittamiin oireisiin, erityisesti kuorsaukseen.
– Esimerkiksi oikojien tulee kysyä myös kuorsauksesta esitietoja selvitettäessä. Tästä on muun muassa uudistetussa American Association of Orthodontists -järjestön White Paperissa mainittu suositus, sanoo professori Timo Peltomäki.
Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten lapsen ikä vaikuttaa vanhempien ilmoittamaan kuorsauksen ja polysomnografiassa (PSG) havaittujen unihäiriöiden väliseen yhteyteen. Tutkimus oli osa Child Sleep -pitkittäistutkimusta, jossa seurataan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syntyneitä lapsia. Tutkimus toteutettiin vuosina 2013–2025, ja siihen sisältyi kliinisiä tutkimuksia 2-, 6- ja 12-vuotiaana (n = 123), jolloin lapsia verrattiin sen perusteella, olivatko vanhemmat ilmoittaneet heidän kuorsaavan.
Vanhemmat raportoivat kuorsauksesta 62 %:lla 2-vuotiaista, 53 %:lla 6-vuotiaista ja 28 %:lla 12-vuotiaista. Tutkimuksen mukaan vanhempien ilmoittaman kuorsauksen ja PSG-tutkimuksella diagnosoidun obstruktiivisen uniapnean välillä havaittiin yhteys 2- ja 6-vuotiailla lapsilla. Yli puolella 2-vuotiaista, joiden ilmoitettiin kuorsaavan, havaittiin merkittävää kuorsausta myös PSG-tutkimuksessa. Vanhempien kuorsaushavaintojen ja suurentuneiden nielurisojen välillä havaittiin yhteys 6-vuotiailla lapsilla. Heillä nielurisojen suuri koko oli yhteydessä PSG-tutkimuksella diagnosoituun uniapneaan, vaikka vain pienellä osalla ryhmästä diagnosoitiin uniapnea. Vanhempien ilmoittaman kuorsauksen ennustekyky heikkeni 12-vuotiailla.
Tutkimus osoitti myös, että kuorsaavilla 2-vuotiailla oli enemmän suuhengitystä ja suurempi hengitysponnistus kuin ei-kuorsaajilla. Virtauksen rajoittumista esiintyi puolestaan enemmän kuorsaavilla 6- ja 12-vuotiailla lapsilla kuin niillä, jotka eivät kuorsanneet.
Unihäiriöiden patofysiologiassa tapahtuvat ikään liittyvät muutokset ja muutokset vanhempien havainnointikäyttäytymisessä lasten lähestyessä murrosikää on tärkeää ottaa huomioon. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeä löytää seulontastrategioita, jotka huomioisivat paremmin lapsuuden unenaikaisten hengityshäiriöiden ikään liittyvät muutokset. Näin voitaisiin tunnistaa ne lapset, joilla on kliinisesti merkittävä häiriö ja jotka todennäköisimmin hyötyisivät lisätutkimuksista.
Peltomäki muistuttaa, että hammaslääkärin tulee lähettää kuorsaava lapsi tutkimuksiin lääkärille, mieluusti KNK-erikoislääkärille. Lääkärin tehtävänä on diagnosoida mahdollinen unenaikainen hengityshäiriö ja tehdä ensivaiheen hoito, useimmiten kita- ja/tai nielurisojen poisto. Mahdollinen purentavirhe korjataan vasta tämän jälkeen.
Lähde: Ruikka E, Peltomäki T, Saarenpää-Heikkilä O, Himanen SL, Kivekäs I, Katila M, ym. Age-dependent association between parent-reported snoring and polysomnography findings in children. Sleep Med 2026 Dec; 148: 109278. doi: 10.1016/j.sleep.2026.109278.