Hallitusohjelmassa tunnistetaan ja tunnustetaan ansiokkaasti sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen välttämättöminä toimina väestön terveyden ja palvelujärjestelmän kestävyyden näkökulmista.
Myös tavoitteet esimerkiksi nikotiinituotteiden nuorisokäytön ehkäisystä ja kehysriihessä päätetty makeisten arvonlisäverokannan korotus kuulostavat sinänsä lupaavilta ja ainakin äkkiseltään ajateltuna oikeasuuntaisilta aikeilta, mutta ovatko ne sitä?
Vääjäämättä tulee tunne, että osa esitetyistä keinoista ei ehkä sittenkään edistä kunniallista tavoitettaan, vaan päinvastoin vähintäänkin tekee sen tyhjäksi tai jopa sotii sitä vastaan.
Hallitus toteaa itsekin esimerkiksi tupakkalakiesityksessään makujen – myös mentolin ja mintun – lisäävän nikotiinipussien houkuttelevuutta ja myöntää lasten ja nuorten nikotiiniriippuvuuden lisääntymisen todennäköisyyden lain myötä. Miten ihmeessä silti, toisin kuin muissa tupakkalain alaisissa tuotteissa EU:ssa ja Suomessa, nikotiinipusseissa voidaan sallia ylipäänsä mitään makuja?
Mitäpä puolestaan pitäisi ajatella siitä, että yksi taho katsoi asiakseen makeisten ja suklaan alv-korotuksella pelastaa sokeriverolta keksit ja leipomoalan siinä ohessa? Ja tulipa vielä kaupan päälle päästäneeksi pälkähästä tehokkaasti brändimarkkinoidut toisen tullitariffiryhmän suojaan jäävät jäätelötkin kumppaneineen. Puhumattakaan toisen tahon nikotiini- ja perunalastupussien pelastusoperaatiosta.
Samaan aikaan, kun oikein mikään määrä tutkittua tietoa tai laajallakaan rintamalla samansuuntaisina annetut asiantuntijalausunnot eivät tunnu aina riittävän päättäjien vakuuttamiseksi, saattaa jokin viime hetken iltalypsy mennä näin läpi kuin varkain.
Mihin unohtuu väestön terveyden ja hyvinvoinnin ensisijaisuus teollisuuden ja kaupan etuihin nähden? Vaikka päättäjät sinänsä olisivat terveyden puolella, päätöksenteon tosielämässä taloudelliset perustelut, kuten pelko työpaikkojen menettämisestä tai verotulojen karkaamisesta, usein kuitenkin ajavat edelle. Teollisuuteen ja kauppaan vaikuttaviin toimiin kohdistuu usein voimakasta vastustusta, ja poliittinen tahto saattaa olla heikko, eikä viisas terveyspolitiikka tällöin tahdo edetä.
Terveyden sosiaalisten determinanttien rinnalla esiintyykin joukko terveyden kaupallisia määrittäjiä, jotka vaikuttavat päätöksiin tässä ja nyt, kun myös rahassa mitattavia vaikutuksia on saatava tässä hetkessä. Väestön terveyden edistämisen hedelmät sen sijaan ovat hitaasti kypsyvää ja realisoitavissa olevaa, mutta sitäkin vaikuttavampaa jaloa lajiketta.
Ja kukapa tietää, vaikka iltalypsy seuraavan kerran kääntyisikin väestön terveyden parhaaksi ja makeisvero tingittäisiin terveysperusteiseksi sokeriveroksi. Aina on toivoa.
Aija Hietala-Lenkkeri
Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkäri