Helsingin julkisessa suun terveydenhuollossa tehdään vuosittain merkittävä määrä juurihoitoja, joista lähes viidennes jää kesken, kertoo Clinical Oral Investigations -lehdessä julkaistu tutkimus.
Tuoreen retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tavoitteena oli arvioida juurihoitojen esiintyvyyttä Helsingin kaupungin julkisessa suun terveydenhuollossa ja kuvata hoitoon vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto kerättiin suun terveydenhuollon sähköisistä potilastiedoista vuosilta 2002–2017.
Kaikkiaan 166 218 hampaalle oli annettu juurihoidon hoitokoodi tutkitulla ajanjaksolla. Suurin osa (90 %) juurihoidoista aloitettiin kaikissa ikäryhmissä suunnitellusti, ja valtaosa potilaista hoidettiin yleishammaslääkärien vastaanotoilla. Tutkimuksessa havaittiin, että nuoremmille aikuisille ja naisille tehtiin juurihoito useammin kuin vanhemmille potilaille ja miehille. Molaareja juurihoidettiin useammin kuin etuhampaita tai premolaareja.
Kaikkiaan 81,4 % juurihoidoista valmistui ja 18,6 % jäi kesken. Hoitojen keskeytyminen kiinnostaa tutkijoita, sillä keskeneräiset hoidot voivat lisätä infektion leviämisen riskiä ja sairaalahoitoon joutumisen todennäköisyyttä. Lisäksi ne heikentävät myös suun terveydenhuollon tehokkuutta.
– Keskeisin ero valmiisiin juurihoitoihin oli se, että suurempi osa näistä kesken jääneistä oli aloitettu päivystyskäynneillä (31,4 %) verrattuna valmistuneisiin juurihoitoihin (9,4 %), toteaa väitöskirjatutkija Milo Väisänen.
Tutkijoiden mukaan hammashoitopelko saattoi vaikuttaa siihen, etteivät potilaat saapuneet jatkokäynneille sen jälkeen, kun kipu oli saatu poistettua. Tätä tukee havainto, että lähes kolmasosa keskeneräisistä hoidoista aloitettiin päivystyksessä. Tutkijoiden mukaan keskeneräisten juurihoitojen määrää voidaan osittain selittää myös sillä, että osa potilaista jatkaa hoitoa toisella palveluntarjoajalla tai muuttaa toiselle paikkakunnalle. Lisäksi osa hampaista on saatettu poistaa hoidon aloittamisen jälkeen, mikä osaltaan selittää tapausten vähenemistä.
Hammaslääkärin tulisi korostaa potilaalle juurihoitojen loppuunsaattamisen merkitystä.
– Potilaskommunikaatio on tässä erittäin tärkeää, koska juurihoito vaatii sitoutumista. Ilman potilaan sitoutumista hoitoon tulisi pohtia hampaan poiston mahdollisuutta. Toisaalta voisi miettiä juurihoidon saattamista loppuun yhdessä istunnossa, sanoo Väisänen.
Aihetta on tutkittu vielä vähän, ja keskeneräiset juurihoidot esiintyvät endodontian alan tutkimuksissa lähinnä poissulkukriteereissä. Lisätutkimuksia tarvitaankin keskeneräisten juurihoitojen syiden selvittämiseksi – myös hoidon suunnittelun ja palveluiden johtamisen näkökulmista.
Lähde: Väisänen M, Palotie U, Furuholm J, Tseveenjav B. Non-surgical root canal treatments in a public dental service: Characteristics of patients, teeth and operators from a 16-year register-based study. Clin Oral Investig 2026 Apr 24; 30(5): 198. doi: 10.1007/s00784-026-06876-x.