Erikoishammaslääkärien tarve kasvaa tulevaisuudessa, koska väestö ikääntyy ja vaativampaa hoitoa ennustetaan tarvittavan enemmän. Monessa kunnassa potilaat jäävät tällä hetkellä ilman tarvitsemaansa erikoishammaslääkäritasoista hoitoa. Osin syynä on pula erikoishammaslääkäreistä ja osin kyse on hoidon järjestämiseen liittyvistä ongelmista.
Perusterveydenhuollon hoitotakuun tiukentaminen on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Mikäli esitys etenee nyt ehdotetun kaltaisena, myös erikoishammaslääkärin hoitoon pääsystä säädetään tarkemmin. Jos hammaslääkäri toteaa tarpeen perusterveydenhuollon erikoishammaslääkärin tutkimukselle tai hoidolle, pääsy on järjestettävä enimmillään kolmessa kuukaudessa joko omana toimintana, yhteistyössä toisen hyvinvointialueen kanssa tai ostopalveluna. Tähän on luvattu lisärahoitusta, jonka kohdentumisesta nimenomaan suun terveydenhuoltoon tuleekin tulevilla hyvinvointialueilla pitää huoli.
Miten erikoishammaslääkärihoidon tarpeen kasvuun voidaan suun terveydenhuollossa vastata? Viimeisin arvio määrällisistä koulutustarpeista on juuri valmistumassa. Sen mukaan vuosittainen koulutustarve on 50 erikoishammaslääkäriä. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmissa selvityksissä – koulutusta tulisi lisätä, jotta potilaat saavat hoitoa. Vaikka valmistumismäärät ovat viime vuosina jonkin verran kasvaneet, vielä tuohon tavoitteeseen ei päästä.
Suomessa erikoistumiskoulutuksesta vastaavat yliopistot, ja käytännössä koulutus tapahtuu toimimalla erikoistuvana hammaslääkärinä tai lääkärinä palvelujärjestelmässä. Valtio korvaa koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia pääasiassa julkiselle sektorille ja yliopistoille.
Miten tavoite koulutuksen lisäämisestä voidaan saavuttaa? Innokkaita hakijoita erikoistumiseen riittäisi. Tällä hetkellä suurin erikoishammaslääkärikoulutuksen ongelma on kouluttajien ja koulutuspaikkojen puute. Jotta yliopistot voivat laittaa hakuun opinto-oikeuksia tarvearvion mukaisesti, palvelujärjestelmään tarvitaan toimivat koulutusväylät. Osalle hyvinvointialueista ollaan suunnittelemassa uusia suun erikoishoidon yksiköitä. Ne palvelisivat myös erikoistumiskoulutuspaikkoina. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota kouluttajien työn mielekkyyteen ja palkkaukseen.
Kesällä 2022 valmistuneen selvityshenkilöraportin mukaan koulutuskorvaukset ovat jääneet merkittävästi jälkeen koulutuksen aiheuttamista todellisista kustannuksista.
Palvelujärjestelmälle osoitettuja korvauksia tulisikin nostaa ja laajentaa korvaukset myös yksityiselle sektorille, jotta koulutuspaikkoja ja kouluttajia saataisiin lisää. Vastaavasti yliopistot tarvitsevat lisää rahoitusta koulutuksen järjestämiseen.
Koulutuskorvauksia koskeneessa selvityshenkilöraportissa ehdotetaan kohdennetun koulutusrahoituksen pilottia aloille, joilla pula on suurin. Tämän pilotin valmistelu tulisikin käynnistää välittömästi. Yliopistojen valtakunnallinen avoin haku- ja valintamenettely on tarpeellinen uudistus, mutta malli ei tällä hetkellä huomioi riittävästi alueellisia tarpeita. Pilotissa olisikin syytä tarkastella mahdollisuutta alueelliseen harkintaan.
Nora Savanheimo
Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja