Bedia Cici Safkan-Seppälä (o.s. Safkan) kuoli 5. kesäkuuta Helsingissä. Hän oli 62-vuotias, syntynyt 27. marraskuuta 1953 Tampereella.
Bedia Safkan-Seppälän vanhemmat olivat taustaltaan turkkilaisia. Hänen isoisänsä oli mishääritataari, jonka monet elämänvaiheet veivät hänet synnyinkylästään Aktukista Venäjän maaseudulta lopulta Tampereelle, jossa hän perusti menestyvän kauppatalon. Bedian isoisä oli myös keskeinen henkilö muslimiseurakunnassa ja hänen vaikutuksellaan julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen Koraani.
Bedian perhe muutti pian Helsinkiin, jossa hän kävi ruotsinkielistä koulua ja pääsi ylioppilaaksi Läroverket för flickor och gossar -lukiosta vuonna 1972. Bedia kuului kahteen eri kulttuuri- ja kielivähemmistöön: suomenruotsalaisiin ja turkinsukuisiin tataareihin.
Hammaslääkärin uralle ja erikoistumaan parodontologiksi Bedian innosti professori Eva Helminen-Pakkala, joka oli suomalaisen parodontologian koulutuksen uranuurtaja. Bedia aloitti hammaslääketieteen opinnot vuonna 1973 Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella ja valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1978 oululaiskurssin mukana Turun yliopistosta.
Kurssilaiset hitsautuivat tiiviisti yhteen erityisesti klinikkavaiheessa Turun hammaslääketieteen laitoksella vuosina 1975–1978. Jo opiskeluaikana Bedia oli aktiivisesti mukana kurssin toiminnassa. Kesällä 1976 hän oli neljän muun kurssikaverinsa kanssa kesätöissä suuhygienistinä Tukholmassa Stockholm läns landstingetin palveluksessa. Koko kurssi teki valmistumisen kunniaksi matkan Budapestiin toukokuussa 1978. Tuolloin Bedia ja hänen viisi kurssikaveriaan päättivät tavata toisiaan vuosittain. Tapaamiset toteutuivat vuorotellen kunkin luona, kodeissa tai mökillä. Oulun yliopiston hammaslääketieteen ensimmäinen vuosikurssi piti muutenkin tiiviisti yhteyttä, aluksi viiden, nykyisin kolmen vuoden välein tekemällä pidennettyjä viikonloppumatkoja ulkomaille.
Bediaa kiinnosti hammaslääketieteen jatko-opinnot. Hän valmistui erikoishammaslääkäriksi pääaineenaan parodontologia vuonna 1985 ja väitteli hammaslääketieteen tohtoriksi iensairauksien ja diabeteksen yhteyksistä vuonna 2001. Hänen väitöskirjansa osajulkaisuja referoidaan edelleen ahkerasti.
Bedian työura oli monipuolinen. Hän toimi assistenttina Kuopion yliopistossa 1979–1981, Göteborgin yliopistossa 1981–1982 ja Helsingin yliopistossa 1984–1986 sekä tutkijana Regensburgin ja Zürichin yliopistoissa 1986–1987. Vuosina 1990–1992 Bedia oli opetustehtävissä Helsingin IV Terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja vuodesta 1982 alkaen hän toimi terveyskeskushammaslääkärinä Helsingin kaupungin palveluksessa. Lisäksi hän työskenteli yksityishammaslääkärinä Kuopiossa 1979–1981 ja Helsingissä vuosina 1982–1986 sekä vuodesta 1990.
Odontologiska Samfundet oli Bedialle tärkeä yhdistys. Hän oli mukana yhdistyksen hallituksessa, jossa toimi tiedotusvastaavana vuosina 2010–2013. Tuona aikana viestintäyhteistyö muun muassa Hammaslääkärilehden kanssa kehittyi.
Bedian monipuolisuudesta kertoo hänen kielitaitonsa: hän puhui sujuvasti suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja turkkia. Hän harrasti golfia, maalasi ja nautti musiikista.
Bedian puoliso Mika toimi matematiikan professorina Tallahasseessa Florida State Universityssä. Perhe vietti paljon aikaa heidän talossaan Floridassa ja siitä tuli vuosien varrella tärkeä paikka koko perheelle. Puolison äkillinen kuolema tammikuussa 2015 oli raskas isku perheelle. Bedian intohimo omaan työhön auttoi häntä kantamaan puolison kuoleman aiheuttamaa suurta surua.
Bedia puolusti aina potilaiden oikeutta hyvään hoitoon. Hän teki pitkiä työpäiviä, sillä hän näki, että potilailla oli suuri hoidontarve ja hän toivoi, että potilaat saisivat apua ongelmiinsa kohtuullisessa ajassa. Hänen oli vaikea hyväksyä sitä, että suun terveydenhoidon kuluja leikataan, sillä hän ymmärsi suunterveyden olevan tärkeä koko ihmisen terveydelle. Bedia yritti aina nähdä potilaan kokonaisuutena ja ymmärsi, että hyvällä potilas-lääkärisuhteella luodaan edellytykset preventiolle ja hoidolle. Kärsivällisesti hän motivoi ja opasti potilaita hyvään suunhoitoon ja onnistuikin hyvin innostamaan heitä kantamaan vastuunsa omasta suunterveydestään.
Kurssikaverit muistavat Bedian innokkaana, tunnollisena ja toisiin luottavana ihmisenä. Hän oli ulospäinsuuntautunut ja otti rohkeasti yhteyttä kanssaihmisiin. Olemme kiitollisia, että saimme tuntea hänet yli 40 vuotta. Moni meistä jää kaipaamaan hänen iloista ja viehättävää olemustaan.
Monika Böökin lisäksi muistokirjoituksen tekoon osallistui useita Safkan-Seppälän kurssikavereita, ystäviä ja työkavereita.
