Post

In memoriamIn memoriam Lauri Merikoski

5.7.2017Merja Korhonen, Erkki Paukkunen

Hammaslääkäri Lauri Merikoski kuoli 15.4. kotonaan Suonenjoella. Hän oli syntynyt 7.6.1916 Porvoossa ja kävi koulunsa Helsingissä. Vilkkaasti pulpetissa pyörivä Lauri sai opettajaltaan kutsumanimen Vilkku, mikä seurasi häntä läpi elämän. Päästyään ylioppilaaksi Ressusta Merikoski opiskeli Helsingin yliopistossa ensin voimistelunopettajaksi 1938 ja sotien jälkeen hammaslääkäriksi 1949.

Voimisteluharrastus ja utelias elämänasenne veivät miestä maailmalle. Merikoski osallistui vuonna 1936 Berliinin olympialaisten kansainväliselle urheiluleirille ja oli todistamassa, miten harjoittelukaverit Savolainen, Seeste ja Teräsvirta toivat Suomelle voimistelusta olympiamitalin. Matkat Eurooppaan jatkuivat ylioppilaiden universiadien merkeissä. Vilkun usein toistama ajatus oli, että ”elämässä pitää aina olla jokin haaste”. Riskejä pelkäämättömästä asenteesta pääsivät 1960-luvulla osalliseksi myös suonenjokelaiset partiopojat, jotka Vilkku johdatti junalla halki Euroopan vaellusretkelle Baijerin metsiin.

Sodassa Merikoski toimi tulenjohtajana, rykmentin komentajan adjutanttina ja urheilu-upseerina Kannaksella. Jatkosodassa hän oli rakentamassa tulenjohtopaikkoja mm. Rajajoella ja toimi patteriston päällikkönä Tali-Ihantalan suurtaistelussa. Sotilasarvoltaan Merikoski oli kapteeni. Onnekkaimmaksi sotamuistoksi hän kuvasi haavoittumisen 1942, jolloin Hämeenlinnan sotasairaalassa tapasi tulevan vaimonsa Linnea Vesalahden. Haavoittuneen luutnantin ja kauniin sairaanhoitajan kohtaaminen oli alku 60 vuotta jatkuneelle liitolle, josta syntyi 5 lasta.

Hammaslääkärin praktiikan Merikoski perusti Suonenjoelle, jossa työskenteli vuoteen 1990. Hän oli perustamassa Pohjois-Savon Hammaslääkäriseuraa 1950 ja toimi aktiivisesti myös valtakunnallisissa tehtävissä, mm. Suomen Hammaslääkäriliiton piiriasiamiehenä 1952–1964 ja valtuutettuna 1954–1970, joista ansioista hänelle myönnettiin Hammaslääkäriliiton kultainen ansiomerkki vuonna 1970. Eläkkeelle jäätyään hän luovutti praktiikkansa välineet Tarttoon nuorten kollegojen käyttöön.

Hammaslääkärinä Merikoski oli taitava ja kekseliäs: hän otti ennakkoluulottomasti käyttöön uusimmat tekniikat. Vaimo Nea hoiteli hammashoitajan töitä suurella sydämellä. Potilaat saivat avun tarvittaessa kaikkina vuorokauden aikoina. Levollista pelottomuutta osoittaa sekin, että kerran apua annettiin leukaluunsa katkaisseelle saksanpaimenkoiralle. Pidetyn hammaslääkärin kuolemasta kuultuaan eräs entinen potilas totesi osuvasti: ”Hammaslääkäri lähti, mutta paikat jäivät.”

Hyppäys Helsingistä Savon sydämeen oli ennakkoluuloton. Suonenjoki sai paitsi taitavan hammaslääkärin myös innostavan toimijan. Merikoski ohjasi voimisteluryhmiä ja partiolippukuntaa, vaikutti SPR:ssä ja seurakunnassa. Hän toimi reserviupseerien, lionsjärjestön ja sotaveteraanien puheenjohtajana sekä monissa muissa vaativissa järjestötehtävissä saaden lukuisia huomionosoituksia ja ansiomerkkejä. Merikoski oli myös taitava sanankäyttäjä: riimitteli runoja, piti loistavia juhlapuheita ja ilahdutti kuulijoita lausumalla ulkomuistista Runebergiä suomeksi ja ruotsiksi, vielä 100-vuotiaana LC Suonenjoen 55-vuotisjuhlassa.

Lauri Merikosken elämä osoittaa, että elämä voi olla innostavaa myös Helsingin ulkopuolella. Ystävät ovat viitanneet Vilkun kohdalla runoilija Shelleyhyn, jonka hautakivikaiverrus Cor cordium kertoo runoilijan rakastaneen kaikkia ja kaikkien rakastaneen häntä. Tähän ajatukseen ystävät ovat kiteyttäneet myös Merikosken ja hänen vaimonsa Nean elämän: ”Olitte keskuudessamme Cor cordium – sydäntemme sydän.”

Kirjoittajat ovat Lauri Merikosken tytär ja perheystävä.

Lue myös
Etsitkö näitä?