Hammaslääkäriliitto on linjannut tuoreessa selvityksessä periaatteet, joilla suun terveydenhuollon palveluseteli toimii hyvin sekä palvelun järjestäjän, tuottajan että potilaan kannalta. Jos setelin käyttäminen on hankalaa, palvelu hankitaan muilla keinoin, sen tuottamiseen ei osallistuta tai saatu seteli jää käyttämättä, liitto muistuttaa. Säästökeino seteli ei saa olla.
Mistä hyvä palveluseteli syntyy? Liiton mukaan hyvästä yhteistyöstä julkisen ja yksityisen välillä, avoimesta keskustelusta jo palveluseteliä suunniteltaessa, oikeasta hinnoittelusta sekä luottamuksesta ja toimintatapojen tuntemisesta molemmin puolin.
Liiton asiantuntijahammaslääkäri Anna Chainier toteaa, että linjauksille on tarvetta nyt, kun lähitulevaisuuden useat uudistukset haastavat entisestään ruuhkautuneita suun terveydenhuollon palveluja. Hyvinvointialueiden aloittamisen kanssa samoihin aikoihin suun terveydenhuollon hoitotakuu kiristyy ensin neljään ja 1.11.2024 alkaen kolmeen kuukauteen.
– Työryhmän tehtävänä oli laatia opas, jota hyvinvointialueet ja yksityiset palveluntuottajat voisivat käyttää ohjenuorana uusia palvelusetelijärjestelyjä luotaessa ja nykyisiä päivitettäessä, Chainier sanoo.
Työryhmässä olivat Chainierin lisäksi mukana liiton lakimies Heikki Kuusela, yksityispraktikkovaliokunnan Sari Pylvänäinen, Jyväskylän paikallisedustaja Anna Salmela, liiton puheenjohtaja Pia Helander ja varapuheenjohtaja Heikki Kiviahde.
Kohtuullisuuden arvioinnissa parantamista
Liitto toteaa, että palveluseteli ei saisi olla kunnan keino säästää. Palveluntuottajan on saatava riittävä korvaus tekemästään työstä – jo palvelusetelilain mukaan setelin arvon on oltava kohtuullinen. Kohtuullisuuden arvioiminen edellyttää kunnan omien kustannusten selvittämistä, työryhmä korostaa.
”Tämä kustannus olisi myös ilmoitettava avoimesti, jotta palvelusetelin arvon kohtuullisuutta olisi mahdollista arvioida. Kustannusta arvioitaessa siihen olisi vyörytettävä kaikki ne kulut, joita palvelun tuottamisesta aiheutuu”, selvityksessä todetaan.
Liitto muistuttaa, että palvelusetelistä maksettavan korvauksen lisäksi tuottajan puntarissa ovat setelin mukana tulevan hallinnollisen työn määrä ja järjestäjän tietojärjestelmien käytettävyys.
Liitto kannattaa setelillä tuotettavien palvelujen vapaata hinnoittelua ja näkee joidenkin järjestäjien käyttämän enimmäishintajärjestelmän vaikeuttavan palveluntuottajien työtä.
Mikäli enimmäishinta ei ole riittävä, palvelusetelipotilaita hoidetaan vain, jos muita potilaita ei ole. Tämä puolestaan ei ole järjestelmän toimivuuden kannalta edullista, selvityksessä todetaan.
Monivaiheinen seteli jää kesken
Chainier pitää raportin tärkeimpänä viestinä muistutusta siitä, että kun käyttöön otetaan sekä yksityisen että julkisen suun terveydenhuollon resurssit, yhteistyön tuloksena kapasiteetti riittää koko väestön suun terveydestä huolehtimiseen. Selvitys korostaa selkeän ja kevyen järjestelyn sekä hyvän neuvonnan ja ohjauksen merkitystä. Mitä useampi vaihe palvelusetelin käyttöön liittyy, sitä todennäköisempää on, että potilas jättää saamansa palvelusetelin käyttämättä. Näin on tapahtunut Helsingissä, missä jopa yli puolet suun terveydenhuollon palveluseteleistä on jäänyt käyttämättä.