Tupakkatuotteiden käyttö on jakautunut epätasaisesti väestöryhmien kesken ja aiheuttaa eriarvoisuutta terveydessä, osoittaa VTM Otto Ruokolaisen Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus. Matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevat tupakoivat yleisemmin ja lopettavat tupakoinnin epätodennäköisemmin kuin korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat. Erot tupakkatuotteiden käytössä ovat kasvaneet viimeisten vuosikymmenien aikana.
Tutkimuksessa selvitettiin tupakkatuotteiden käytön sosioekonomisia eroja, tupakoinnin lopettamista ennustavia tekijöitä ja väestön suhtautumista tupakkapolitiikkaan Suomessa. Tutkimusaineisto koostui vuosien 1978 ja 2017 välillä tehdyistä väestö- ja koululaiskyselyistä, joissa vastausmäärät vaihtelivat vajaan tuhannen ja lähes 400 000:n välillä. Sosioekonominen asema määriteltiin tutkimuksissa koulutuksen avulla.
Tutkimus osoitti, että tupakointi on vähentynyt Suomessa viimeisen 40 vuoden aikana, mutta edelleen huomattava osa väestöstä tupakoi. Matalammin koulutetut tupakoivat korkeasti koulutettuja enemmän, ja koulutusryhmien väliset erot ovat kasvaneet. Samansuuntainen yhteys havaittiin myös nuorilla. Seurantajaksolla nuuskan käyttö lisääntyi erityisesti ammattiin opiskelevien, mutta myös lukiossa opiskelevien poikien keskuudessa.
Koulutusryhmien väliset erot olivat pienempiä nuuskan käytössä kuin tupakoinnissa.
Suomen tupakkapolitiikkaa voidaan pitää onnistuneena tupakoinnin vähenemisen ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisyn suhteen. Ruokolaisen mukaan toimiviksi poliittisiksi keinoiksi on havaittu hinnan- ja veronkorotukset, joita onkin jo tehty jatkuvasti vuodesta 2009 alkaen. Hän peräänkuuluttaa kuitenkin politiikkaa, joka kaventaisi tupakkatuotteiden käytössä havaittuja sosioekonomisia eroja ja vähentäisi näin terveyden eriarvoisuutta.
– Terveyden tasa-arvoisuus on vahva periaate Suomen terveyspolitiikassa. Tavoite ei näyttäsi tutkimuksen perusteella vielä kuitenkaan toteutuvan, sanoo Ruokolainen.
Poliittisten keinojen rinnalla on tärkeää tehostaa tupakoinnin lopettamisen tukea. Tupakoinnin lopettaminen onnistui paremmin korkeakoulutetuilta aikuisilta. Terveyserojen kaventamiseksi aktiivisen tuen kohderyhmänä tulisikin olla erityisesti matalammin koulutetut ja vahvasti nikotiiniriippuvaiset.
– Tuen kohdentaminen ja aktiivinen asian puheeksi ottaminen terveydenhuollossa on tärkeää. Sitä kautta potilas voidaan saada ainakin miettimään lopettamista, sanoo Ruokolainen.
Väestön mielipiteet tupakkapolitiikkaa kohtaan ovat myös merkittävässä asemassa, kun mietitään vaikuttavia poliittisia toimia. Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti tiukkaan tupakkapolitiikkaan. Tupakoimattomat ja naiset suhtautuivat myönteisemmin rajoituksiin kuin tupakoijat ja miehet, mutta myös tupakoijat kannattivat joitain rajoitustoimia.
Lue myös:
Tupakasta vieroituksen mini-interventio (THL, Hengitysliitto, Suomen ASH, STM): www.julkari.fi/handle/10024/129965
Lähteet:
Erot tupakkatuotteiden käytössä ovat kasvaneet väestöryhmien välillä, Helsingin yliopiston tiedote 25.1.2020.
Ruokolainen O. Socioeconomic differences in the use of tobacco: Finnish population-based studies. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2021.
Otto Ruokolaisen puhelinhaastattelu 2.2.2021.