Post

Suusta terveKarieksen ja parodontiitin hallintaan tarvitaan uudenlaista otetta

10.4.2019Hannu Hausen
hampaidepesukone2
Kuva: Annika Kottonen

Karies ja parodontiitti ovat monitekijäisiä sairauksia. Niillä on kuitenkin keskeinen yhteinen vaaratekijä, puutteellinen suuhygienia, joka on erityisesti poikien ja miesten ongelma.

Tuoreimmassa WHO:n koululaistutkimuksen raportissa 45 % 15-vuotiaista suomalaisista pojista ilmoitti harjaavansa hampaansa useammin kuin kerran päivässä. Vastaava osuus oli Sveitsissä 79 %, Tanskassa 75 % ja Ruotsissa 74 %.

Lepsuilu hampaiden harjauksessa on kulttuurinen erityispiirteemme. Sen muuttamiseksi tarvitaan kulttuurista muutostyötä, josta suun terveydenhuollon tulee ottaa vetovastuu. Kumppaniksi tarvitsemme kodit, neuvolat, varhaiskasvatuksen, koulut ja koko joukon muita toimijoita.

Mallia sopii ottaa tanskalaisesta Nexøn kunnasta. Siellä panostus lasten suuhygienian kohentamiseen romahdutti korjaavaa hoitoa vaativien kariesvaurioiden esiintyvyyden ilman, että hammashoidon kustannukset olisivat uuden toimintatavan seurauksena kasvaneet (Ekstrand KR, Christiansen MEC. Nexö-menetelmä terveyden edistämisen näkökulmasta. Suom Hammaslääkäril 2008; 15(4): 28–37).

Niin kauan kuin suun terveydenhuollon vastaanotoille tulee potilaita, jotka eivät ole oppineet pienestä pitäen huolehtimaan suuhygieniastaan, meidän tulee varautua käyttämään riittävästi aikaa heidän terveysneuvontaansa.

Pelkkä puhdistustekniikan harjoittelu ei riitä. Potilaan pitää ymmärtää, että häntä todella tarvitaan kumppaniksi esimerkiksi kariesvaurioiden pysäyttämiseen ja syventyneiden ientaskujen hoitoon. Nykyisin terveydenhuollossa ymmärretään, että potilaita tarvitaan työtovereiksi myös muiden kansantautien torjunnassa.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten hampaat ovat varsin hyvässä kunnossa, varsinkin jos tilannetta verrataan 1960- ja 1970-luvun taitteeseen. Mikä parasta, hammastilanne näyttäisi olevan kohenemassa, joskaan ei enää niin ripeästi kuin viime vuosisadan lopulla.

THL:n Sotkanetin mukaan 39 %:lla 12-vuotiasta oli vuonna 2017 ainakin yksi DMF-hammas, mikä on 23 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2000. Terveys 2011 -tutkimuksessa 28 %:lla 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja 14 %:lla naisista oli ainakin yksi kariesvaurion vuoksi korjaavaa hoitoa tarvitseva hammas. Reilua vuosikymmentä aiemmin vastaavat osuudet olivat olleet 32 % (miehet) ja 20 % (naiset).

Hampaan paikkaushoidon Käypä hoito -suosituksen mukaan Suomessa tehdään vuosittain yhteensä yli 3 miljoonaa paikkaushoitotoimenpidettä, joiden tekemiseen hammaslääkärien työajasta kuluu keskimäärin 30–50 prosenttia.

Paikkaushoidon vähentäminen muodostaa keskeisen haasteen suun terveydenhuollon sisällölliselle kehittämiselle. Ensisijainen keino on ehkäistä ehjien, ennestään paikkaamattomien hammaspintojen reikiintyminen. Keinot on neuvottu Käypä hoito -suosituksessa Karies (hallinta).

Suurissa väestötutkimuksissa aikuis-ikäisiltä löytyy valitettavan usein hoitamatonta parodontiittia, jonka tiedetään altistavan useille seurauksiltaan vakaville kansantaudeille. Terveys 2011 -tutkimuksessa havaittiin ainakin yksi ≥ 4 mm:n syvyinen ientasku 70 %:lla miehistä ja 56 %:lla naisista. Tältä osin tilanne ei ollut kohentunut sitten Terveys 2000 -tutkimuksen.

Toinen suun terveydenhuollon kehittämishaaste onkin parodontiitin hoidon määrätietoinen lisääminen tarvetta vastaavaksi. Käypä hoito -suosituksessa Parodontiitti on selostettu, millaista hoidon pitäisi olla.

Karieksen ja parodontiitin hallinnan haasteet liittyvät toisiinsa. Jos paikkaushoitoon tarvittavaa osuutta hammaslääkärien työpanoksesta onnistutaan vähentämään, parodontiitin ehkäisyyn ja hoitoon tarvittavaa työpanosta on mahdollista kasvattaa.

Paikkaushoidon väheneminen saattaa myös heijastua parodontiitin ilmaantuvuuden vähenemisenä, sillä terveen hampaiston pitäminen puhtaana on helpompaa kuin paljon paikatun hampaiston.

Suusta terve -palsta esittelee näkökulmia suunterveyden puolesta. Palstaa tuottaa liiton terveyden edistämisen työryhmä.

Lue myös
Etsitkö näitä?