Huuli- ja suulakihalkiot ovat yleisimpiä synnynnäisiä pään ja kasvojen alueen poikkeamia. Suomessa halkiolapsia syntyy noin 120 vuodessa. Suulakihalkioiden esiintyvyys on Suomessa ja erityisesti Pohjois-Suomessa poikkeuksellisen suuri. Halkiolapsilla on suuri hoidontarve. He kohtaavat lukuisia sekä fyysisiä että psyykkisiä halkioon liittyviä haasteita elämänsä aikana. Hoitotaakka on merkittävä lapselle itselleen, hänen vanhemmilleen ja yhteiskunnalle. Fyysiset ongelmat, kuten purentavirheet, voivat olla yhteydessä psykologisiin haasteisiin halkiopotilailla.
Väitöskirjan tavoitteena oli arvioida 18-vuotiaiden pohjoissuomalaisten halkiopotilaiden kokemaa suunterveyteen yhteydessä olevaa elämänlaatua sekä hammashoitopelkoa. Lisäksi haluttiin selvittää halkiopotilaiden motivaatiota käydä läpi haasteellisia hoitoja. Tavoitteena oli myös tutkia 6-vuotiaiden halkiolasten yläleuan mittoja ja niiden yhteyttä alkuperäisen halkion kokoon suulakihalkiopotilailla. Suunterveyteen liittyvää elämänlaatua ja hammashoitopelkoa tutkittiin kyselylomakkeen avulla (n = 63). 6-vuotiaiden halkiopotilaiden yläleukaa tutkittiin 3D-menetelmällä skannatuilla kipsimalleilla (n = 89), ja alkuperäistä suulakihalkion kokoa verrattiin yläleuan mittoihin. Tutkittavat olivat Oulun yliopistollisen sairaalaan potilaita.
Yli puolet 18-vuotiaista tutkittavista raportoi vaikutuksia suunterveyteen yhteydessä olevassa elämänlaadussa. Eniten raportoitiin fyysistä kipua sekä psykologista haittaa. Lähes 40 % osallistujista raportoi kohtalaista hammashoitopelkoa. Ne, joilla halkio ulottui huuleen, kokivat huonompaa suunterveyteen liittyvää elämänlaatua sekä enemmän hammashoitopelkoa. Myös heikentyneellä suunterveyteen liittyvällä elämänlaadulla ja hammashoitopelolla havaittiin selvä yhteys. Hammashoitopelkoiset raportoivat usein hammashoitotapahtumiin liittyviä hallitsemattomuuden sekä arvaamattomuuden tunteita. Halkiopotilaiden motivaatioon käydä läpi hoitoja vaikutti eniten hyvä hoitotulos ja muiden tuki sekä hammashoidon kokeminen normaalina rutiinina. Laajemmat halkiot johtivat lyhyempään yläleukaan 6-vuotiailla. Yläleuan kasvu oli hidastunut niillä, joilla halkio ulottui suulakeen. Pelkkä huulihalkio vaikutti vähiten yläleuan kasvuun.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että halkiopotilailla on suurentunut taipumus kokea heikentynyttä suunterveyteen liittyvää elämänlaatua sekä hammashoitopelkoa. Kliinikoiden tulisi ottaa tämä huomioon halkiopotilaita hoitaessaan. Erityisesti hallitsemattomuuden ja arvaamattomuuden tunteiden välttäminen hoidon aikana saattaa vähentää koettua hammashoitopelkoa. Laajemmat suulakihalkiot aiheuttavat yläleuan pienikokoisuutta, mikä voi olla kliinisesti merkittävää purennan kannalta.
Mirjami Corcoran
HLL
Clinical and psychosocial outcomes among patients with clefts in Northern Finland
VASTAVÄITTÄJÄ
Timo Peltomäki, professori
Tampereen yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto
KUSTOS
Virpi Harila, dosentti
Oulun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Heidi Arponen, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto
Magnus Hakeberg, professori
Göteborgin yliopisto
OHJAAJAT
Virpi Harila, dosentti
Oulun yliopisto
György Sándor, professori
Oulun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3547-9