Journal of Dental Research -lehdessä julkaistussa katsauksessa tarkastellaan kriittisesti dementian ja hammaspuutosten välistä yhteyttä. Tutkijoiden mukaan vakuuttavaa näyttöä ei ole siitä, että hammaspuutokset olisivat dementian riskitekijä. Molemmat ongelmat ovat katsauksen mukaan seurausta elinkaaren aikaisista tapahtumista lapsuusiästä lähtien.
Monissa tutkimuksissa on todettu yhteys menetettyjen hampaiden määrän ja kognitiivisten kykyjen heikentymisen välillä. Tätä on selitetty kolmella mekanismilla.
Ensimmäisen mukaan hammaspuutokset johtavat heikentyneeseen ravitsemukseen, josta seuraa keskushermoston toiminnan heikentyminen. Toisessa selityksessä heikentynyt kognitio olisi seurausta hammaskontaktien ja siten myös keskushermoston saaman somatosensorisen palautteen vähenemisestä.
Kolmannessa mekanismissa hammaspuutokset olisivat seurausta parodontiitista, johon liittyvä tulehdustila ehtisi vaikuttaa keskushermostoon jo ennen hampaiden menetystä.
Ensimmäisen esitetyn mekanismin tueksi ei löydy vakuuttavaa empiiristä todistusaineistoa. Toinen perustuu rotilla tehtyihin eläinkokeisiin. Kolmas puolestaan perustuu virheelliseen käsitykseen, että vanhusten hammaspuutokset johtuisivat ensisijaisesti parodontiitista, vaikka tosiasiallisesti pääasiallinen syyllinen on karies.
Katse yhteisiin riskitekijöihin
Pitkäaikaisista kohorttitutkimuksista voidaan päätellä, että yhteys hammaspuutosten ja dementian välillä syntyy jo lapsuudessa. Sekä dementian että hammaspuutosten riskitekijöiksi on todettu heikko sosioekonominen asema ja koulutuksen taso lapsuusiässä, tietyt persoonallisuuden piirteet, tupakointi ja diabetes.
Henkilöt, joilla on jo alun alkaen paremmat kognitiiviset kyvyt, pystyvät ylläpitämään suunterveyttään paremmin. Heillä on myös muutoin terveellisemmät elintavat: he esimerkiksi tupakoivat vähemmän. Kun kognitiiviset reservit ovat hyvät, ikääntyvä henkilö pärjää paremmin dementiaa aiheuttavien patologisten muutosten kertyessä, jolloin muistisairauden puhkeaminen lykkääntyy.
Näistä seikoista seuraa tutkijoiden mukaan se, että suun sairaudet ja kognitiiviset kyvyt ovat yhteydessä toisiinsa koko aikuisiän. Yhteys on sitä voimakkaampi mitä vanhempia ihmisiä tarkastellaan.
HLT Eero Raittio Itä-Suomen yliopistosta muistuttaa, että sairauksien yhteiset riskitekijät muodostavat monimutkaisen ja moniulotteisen riskitekijöiden verkoston. Tämän vuoksi esimerkiksi hammaspuutosten ja dementian välistä syy-seuraussuhdetta on hyvin vaikea selvittää.
– Havainnoivien tutkimusten löydökset suusairauksien yhteydestä muihin sairauksiin tulkitaan jostain syystä herkästi mahdollisiksi syy-seuraussuhteiksi, vaikka tutkittavien ilmiöiden ja niiden yhteyksien määrittelyihin sekä aineistoon ja menetelmiin liittyvät puutteet ovat tutkimuksissa usein ilmeisiä.
Raittio huomauttaa, että sairauksien voimakkaiden yhteisten riskitekijöiden, esimerkiksi tupakoinnin, vaikutuksia on vaikea sulkea kokonaan pois tällaisissa tutkimuksissa.
– Siten on paljon todennäköisempää, että havaittu yhteys esimerkiksi hammaspuutosten ja dementian välillä johtuu tekijöistä, joita tutkimuksissa ei kyetty ottamaan huomioon, kuin siitä, että hampaistosta löytyisi havaitun yhteyden syy.
Tutkimuskirjallisuudessa on vihjailtu, että purennan kuntoutuksella voitaisiin mahdollisesti ehkäistä dementiaa tai lisätä kognitiivista kapasiteettiä. Katsauksen kirjoittajien mukaan dementian ja hammaspuutosten välistä yhteyttä on kuitenkin tärkeää edelleen selventää, ennen kuin tällaista voidaan ehdottaa.
Lähde: Thomson WM, Barak Y. Tooth loss and dementia: a critical examination. J Dent Res. Julkaistu verkossa 18.9.2020. DOI: 10.1177/0022034520957233.
Uutisen asiantuntijatarkastajana on toiminut HLT Eero Raittio Itä-Suomen yliopistosta.