Suomalaistutkimuksen mukaan Actinomyces-bakteereja esiintyy huomattavasti useammin antiresorptiiviseen lääkitykseen liittyvässä leukaluun osteonekroosissa (MRONJ) kuin muissa leukaluun osteonekrooseissa.
Leukaluun osteonekroosin syntymekanismi on ollut pitkään epäselvä, mutta sairauteen on liitetty Actinomyces-bakteerit, samanaikaiset patogeenit sekä proinflammatorinen toiminta. Helsingin yliopistollisessa sairaalassa toteutetussa retrospektiivisessä tutkimuksessa analysoitiin 191 potilaan leukaluusta kirurgisen puhdistuksen yhteydessä otettua koepalaa. Näytteistä noin puolet liittyi lääkityksen aiheuttamiin osteonekrooseihin ja puolet muihin syihin, kuten sädehoitoon tai tulehduksellisiin leukainfektioihin. Koepaloista 95 % oli mandibulan alueelta. Näytteistä tutkittiin histologisesti Actinomyces-leesioita, niiden yhteyttä nekroottiseen luuhun ja tulehdusvastetta sekä immunohistokemialla matriksin metalloproteinaasi-8:n (MMP-8) immunoreaktiivisuutta.
Lähes kaikissa leukaluun osteonekrooseissa esiintyi näkyvää tulehdusta. Tutkimuksen mukaan MRONJ-tapauksissa tulehdus oli useimmiten akuuttia, kun taas lääkitykseen liittymättömissä osteonekrooseissa krooninen tulehdus oli yleisempää. Actinomyces löytyi osteoporoosilääkkeiden aiheuttamassa leukaluunekroosissa biofilmistä luun pinnalta 82 %:sta näytteistä. Sädetykseen tai muuhun syyhyn liittyneessä osteonekroosissa Actinomycestä tavattiin merkittävästi harvemmin (47 %).
– Actinomyces-leesiot ja niihin liittyvä tulehdusreaktio näyttäisivät tutkimuksen perusteella ylläpitävän osteoproosilääkkeisiin liittyvää leukaluunekroosia, jonka paraneminen oli muista syistä syntynyttä osteonekroosia hitaampaa, kertoo infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Kivelä-Rajamäki.
Akuutin tulehduksen yhteydessä havaittiin kohonnutta MMP-8-pitoisuutta. Akuutti tulehdus ja kohonnut MMP-8-aktiivisuus paikantuivat erityisesti Actinomyces-pesäkkeiden ympärille. Akuutti tulehdus ja MMP-8-
pitoisuuden kasvu näyttivät liittyvän ensisijaisesti aktinomykootiseen infektioon eivätkä suoraan MRONJ:hin.
Tutkimus ei anna suoraan vastausta Actinomycekseen suunnatun hoidon merkityksestä. Kivelä-Rajamäen mukaan kaikki potilaat olivat saaneet käytännössä antibioottihoitoa, joka tehoaa myös Actinomycekseen, useimmiten lyhyinä toistuvina kuureina.
– Actinomyces tulisi huomioida osteonekroosin bakteerinäytteiden tutkimuksessa. Lisäksi luunäytteen patologisessa arviossa Actinomyceksen liittyminen biofilmiin tulisi kyetä tunnistamaan.
Lähde: Kivelä-Rajamäki M, Välimaa H, Furuholm J, Haglund C, Sorsa T, Hagström J, Järvinen A. Actinomyces lesions and acute inflammation predominate in osteonecrosis of the jaw associated with osteoclast-suppressing therapy in contrast to non-medication-related osteonecrosis. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2026 Apr 6. Doi:10.1007/s10096-026-05501-9.