Suomi täyttää 100 vuotta ja Hammaslääkäriseura Apollonia 125 vuotta. Suomalaisilla on monta syytä juhlaan – me muun muassa elämme maassa, jonka koulutusjärjestelmää ihaillaan maailmanlaajuisesti. Meillä hammaslääkäreillä on edessämme vuoden koulutushuipentuma, Hammaslääkäripäivät 2017, teemanaan ”Äyräpäästä tulevaisuuteen”.
Hammaslääkärien toimintaympäristössä tapahtuu monia muutoksia. Suuret, osittain kansainväliset, ketjut ostavat vastaanottoja, ja menossa on sote-uudistus.
Sote-uudistus vahvistaa maakuntien asemaa; ne tulevat mm. järjestämään palveluita ja ohjaamaan potilaita hoitoon asiakasseteleillä. Maakunnat joutuvat myös arvioimaan ostamiensa palveluiden laatua ja palveluntuottajien osaamista, ja palveluntuottajat puolestaan joutuvat osoittamaan ylläpitävänsä osaamistaan. Paras keino vastata haasteisiin on kehittää osaamistamme. Sitä paitsi osaamisen kehittäminen on myös oikeutemme ja velvollisuutemme.
Kenellä on vastuu hammaslääkärin osaamisen kehittämisestä ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä? Työnantajalla on vastuu työntekijöiden ammattitaidosta, mutta lopulta vastuun kantaa kuitenkin hammaslääkäri itse. Jos hammaslääkärin oikeuksia rajoitetaan esimerkiksi osaamiseen liittyvien puutteiden vuoksi, kohdistuvat rajoitukset häneen henkilökohtaisesti. Hammaslääkäriseura Apollonia panostaa monipuoliseen hammaslääkärien täydennyskoulutukseen ja haluaa olla johtava hammaslääkärien täydennyskouluttaja. Apollonia tarjoaakin jäsenetuna vuosittain mm. maksuttoman Apollonia Symposiumin ja jäsenhintaan suuren määrän kursseja – vähemmän suosittuja osa-alueita unohtamatta.
Yli puolet EU:n jäsenmaista edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta ”lisenssin uusimista” eli resertifikaatiota. Englannin järjestelmä on yksi tiukimmista: pysyminen Dental General Counsilissa rekisteröityneenä hammaslääkärinä edellyttää 250 tuntia täydennyskoulutusta viiden vuoden sykleissä. Näistä 75 tuntia täytyy olla ns. verifioitua koulutusta. Täydennyskoulutuksen sisältökin määritetään laissa: ”Luentoja, seminaareja, kursseja, yksilöllistä opiskelua ja muita aktiviteetteja, joiden voidaan katsoa edistävän ammatillista kehittymistä hammaslääkärinä”. Määritelmä on kohtuullisen lavea, eli oppia voi monella tavalla. Pohjoismaissa resertifikaatio ei vielä ole lakisääteinen, mutta pohjoismaiset hammaslääkärijärjestöt ovat ottaneet aktiivisen roolin hammaslääkärien ammatillisen osaamisen sisällön määrittelijöinä ja arvioijina.
Suomessa on suhtauduttu resertifikaatioon torjuvasti, mutta mielipiteet ovat muuttumassa. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että professio säilyttää potilaiden ja yhteiskunnan luottamuksen ja pystyy itse asettamaan ammatillisen osaamisen tavoitteet sekä seuraamaan niitä. Tässä työssä Apollonialla on luonnollinen rooli. Olemmekin kehittäneet täydennyskoulutusmerkin, jolla hammaslääkäri voi osoittaa ylläpitäneensä osaamistaan ja hankkineensa uusia taitoja. Merkin vaatimukset on laadittu hammaslääkärijärjestöjen yhteisen ”Täydennyskoulutus kuuluu kaikille” -suosituksen mukaan. Apollonian koulutustoimikunnalla on asiantuntemusta koulutuksen laadun arvioimiseen. Olkoon täydennyskoulutusmerkki ensimmäisiä, varovaisia askelia kohti hammaslääkärien systemaattista, jatkuvaa, organisoitua ammatillista kehittämistä.
Arkkiatri Risto Pelkonen esitti vuoden alussa Lääkärilehden pääkirjoituksessa huolensa siitä, että palvelujärjestelmää rukataan uuteen asentoon. Hän ihmetteli, mihin mm. sanat ”terveys” ja ”hyvinvointi” ovat kadonneet arvotarhastamme. Arkkiatrin mielipiteisiin on helppo yhtyä. Hän myös esitti ajatuksen rakentaa tutkimukseen ja tietoon, luovaan ajatteluun ja vapaaseen dialogiin perustuva oman alamme ajatuspaja. Se oli arkkiatrin ehdottama 100-vuotislahja Suomelle – ja mikä lahja se olisikaan!