Harvinainen eosinofiilinen haavamuutos sekoittuu helposti muihin limakalvojen haavaumiin ja muutoksiin, minkä vuoksi erotusdiagnostiikka on keskeistä, korostaa Oral Diseases -lehdessä julkaistu tutkimus.
– Tämä hitaasti paraneva muutos, jonka syy on toistaiseksi tuntematon, muistuttaa kliinisesti usein tavanomaista limakalvohaavaa ja toisinaan myös pahanlaatuisia muutoksia kuten levyepiteelikarsinoomaa, sanoo suupatologi, väitöskirjatutkija Outi Mielonen.
Retrospektiivisen thaimaalaistutkimuksen tavoitteena oli analysoida eosinofiilisen haavamuutoksen (Traumatic Ulcerative Granuloma With Stromal Eosinophilia, TUGSE) esiintyvyyttä, kliinisiä ominaisuuksia ja lisäksi selvittää etenkin virusinfektioiden mahdollista roolia näissä leesioissa.
Tutkimuksessa analysoitiin 9 875 tapausta, joista 57:llä oli eosinofiilinen haavamuutos. Kontrolliryhmänä toimi 50 potilasta, joilla oli epäspesifinen haavauma. Potilaiden demografiset ja kliiniset tiedot kerättiin, ja kudosnäytteistä tutkittiin polymeraasiketjureaktion (PCR) avulla Epstein-Barrin virus (EBV), ihmisen sytomegalovirus (hCMV), ihmisen papilloomavirus (HPV), herpes simplex -virus (HSV) ja helikobakteeri (H. pylori).
Tutkimusaineistossa Epstein-Barrin virus todettiin kahdessa eosinofiilisessä haavamuutoksessa (3,5 %) ja yhdellä epäspesifistä haavaumaa sairastaneella potilaalla (2,0 %). Muita tutkittuja mikrobeja ei havaittu eosinofiilisen haavamuutoksen leesioissa. Tutkijoiden mukaan virusten vähäinen esiintyvyys viittaa siihen, ettei viruspatogeeneillä ole välttämättä ensisijaista roolia eosinofiilisten haavamuutosten kehittymisessä. Mielosen mukaan mikrobietiologian kartoittaminen on kuitenkin perusteltua, sillä osa suun kroonisista limakalvohaavoista johtuu infektiosta.
Suurin osa eosinofiilisistä haavamuutoksista esiintyi 50- (29,8 %) ja 60-vuotiailla (24,6 %) potilailla, ja yleisemmin naisilla kuin miehillä. Lähes puolet eosinofiilisistä haavamuutoksista oli kielessä, seuraavaksi yleisin esiintymispaikka oli posken limakalvo. Muut esiintymispaikat olivat harvinaisia.
Tutkimuksen mukaan lähes 40 % leesioista diagnosoitiin aluksi kliinisesti mekaanisiksi haavaumiksi ja noin neljännes suun levyepiteelikarsinoomaksi. Mikroskooppinäytteessä näkyvät eosinofiilit erottivat TUGSE-muutoksen epäspesifisestä haavaumasta. Verrattuna epäspesifisiin haavaumiin eosinofiilisissä haavamuutoksissa havaittiin myös merkitsevästi suurempi taipumus makrofagien kertymiseen sekä tulehdusmuutoksiin pienissä sylkirauhaskudoksissa ja aina lihaskerroksessa saakka.
Koska sairautta ei voi kliinisesti erottaa suun levyepiteelikarsinoomasta, kaikista hitaasti paranevista haavamuutoksista tulisi ottaa koepala. Pienessä osassa eosinofiilisistä haavamuutoksista saattaa lopulta olla taustalla lymfoproliferatiivinen sairaus.
Mielonen muistuttaa vielä, että jos koepalavastauksena on eosinofiilinen haavamuutos, muutoksen paranemista on hyvä seurata vielä vähintään kliinisesti hitaasti etenevän neoplastisen prosessin varalta.
Lähde: Chansaenroj J, Phattarataratip E, Osathanon T. Traumatic Ulcerative Granuloma With Stromal Eosinophilia: Clinico-Pathologic and Molecular Analysis. Oral Dis 2026 Jun; 32(6): 1592–1599. doi: 10.1111/odi.70205. Julkaistu verkossa 18.1.2026.
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajana toimi Apollonian Suupatologian ja suulääketieteen jaoston puolesta suupatologian erikoishammaslääkäri, väitöskirjatutkija Outi Mielonen.