Odotin aamuliikenteessä risteyksessä vuoroani ja katselin tuulilasin läpi suojatien reunassa seisovaa pientä poikaa. Reppu selässä, lenkkarit jalassa ja korvat rullalla lippalakin reunan alla, selvästi kouluun menossa. Punainen valo paloi hänelläkin. Oli ihana aurinkoinen aamu, kevyenliikenteen väylältä oli lumi sulanut, ja lenkkareilla olisi pitänyt jo saada juosta. Leuka pystyssä odotti hän malttamattomana vuoroaan.
Kuka tästä nyt lähtee ensin? Kestää ja kestää. Oletko joskus seissyt valoissa niin pitkään, että tulee tunne: nyt jäi kyllä oma vuoroni välistä – miten voi kestää näin kauan? Jalka käy kaasulla mutta palaa jarrulle.
Saman päivän iltaan oli sovittuna yksityisen sektorin toimijoille suunnattu Varsinais-Suomen hyvinvointialueella pidettävä tilaisuus, jonka teemana oli ”info- ja keskustelutilaisuus suun terveydenhuollon laajenevasta palvelusetelitoiminnasta”. Oivallinen kokoontuminen olla kuulemassa, missä hyvinvointialueella mennään. Tiedon jakaminen livenä on nykyään harvinaista, ja pidin tätä suuressa arvossa. Tilaisuuteen oli poikkeuksellisen paljon ilmoittautuneita, onhan aihe kiinnostava. Paikalla olikin monta kokenutta pitkän linjan yrittäjäkollegaa, vanhoja tuttuja mutta toki myös tuntemattomia. Mitä parhain tilaisuus keskustella ja luoda vuorovaikutusta sektorien välillä.
Tilaisuus oli loistava, mutta pettymys suuri. Pian kävi ilmi, että työmäärä on hallinnon harteilla suuri ja yhtälö esityksen pohjalta tuntui mahdottomalta ratkaista. Tilaisuus oli enemmän infoa kuin vuorovaikutteista keskustelua. Puheenvuoroja toki annettiin ja niitä käytettiin. Ei taida olla viisasten kiveä, konstit ovat samat, joilla tähän astikin on vaihtelevalla menestyksellä palvelusetelitoimintaa tuotettu.
Vaikutti siltä, että toimimatonta systeemiä ei aidosti haluta uudistaa, vaan vanhoista raameista pidetään kiinni ja hoitotakuu runnotaan läpi pakkoraosta puristaen. Kun hoitovelkaa on ja jonot ovat alkumetreillä jo luvattoman pitkät, antaisi tämä ymmärtää, että yksityisiä hammaslääkäreitä kuitenkin talkoisiin mukaan tarvitaan. Tuli sote-uudistuksen edessä kuitenkin sama fiilis kuin liikennevaloissa seisoessa – tankki täynnä bensaa valmiina lähtöön, mutta omalle suoralle ei vain vihreää valoa vaihdu. Tarjotaan näennäisesti mahdollisuutta, mutta ei oikeasti lasketa yhtälöä auki.
Päättäjät ja päätökset jäivät mietityttämään, kun samaan aikaan yksityisiä hammaslääkäreitä orjuutetaan tekemään raportteja ja kirjaamisia jos jonkinmoisesta uhasta, mikä mahdollisesti toteutuu tai ehkä kuitenkaan ei. Viittaan tässä nyt ensi vuonna voimaan tulevaan omavalvontalakiin. Samaan aikaan olisi meillä todellinenkin uhka hoidettavaksi: ne suut, jotka nyt seisovat pitenevässä hoitojonossa. Harmittaa silti, että jos todellisesta arjesta irti olevilla päätöksillä vaaditaan kohtuuttomia, ei tavoitteeseen koskaan päästä. Uudistusta uudistuksen perään.
Ajatukseni palaa poikaan ja hänen luottavaisesti eteenpäin suunnattuun katseeseensa. Matkalla oppimaan, luottaen että aikuinen ei aja yli sinäkään hetkenä, kun valo vaihtuu molemmille vihreäksi. Jokainen vuorollaan, silloin kaikki pääsevät eteenpäin. Kunpa yrittäjyyttä ymmärrettäisiin paremmin; sieltä niitä apuja saa yhteiseen tekemiseen, kun pelisäännöt ovat järkevät. Jatkuvat uudistukset vievät voimia ja fokuksen pois kliinisestä työstä.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta