Tiede

Lääke & tiedeVaihtelua kariesdiagnostiikassa ja hoidossa

24.1.2025Eero Raittio

Hammaslääketieteellisessä diagnostiikassa ja hoidossa on suurta vaihtelua ammattilaisten välillä (1). Tästä saatiin jälleen tuore muistutus tuoreesta eteläkorealaisesta tutkimuksesta (2).

Tutkijat rekrytoivat 58 oireetonta ja riittävällä kognitiivisella toimintakyvyllä varustettua 19–22-vuotiasta vapaaehtoista, joilla ei ollut yhtäkään aiemmin paikattua hammasta eikä kahden kokeneen hammaslääkärin mukaan ainoatakaan ICDAS-luokan 1 aktiivista (plakin peittämää) eikä ICDAS-luokan 2 tai sitä syvempää kariesvauriota. Toisin sanoen näiden kahden hammaslääkärin mukaan potilailla saattoi korkeintaan olla kariesvaurioita, jotka näkyivät vaaleina tai värjääntyneinä alkavina kavitoitumattomina kiillekariesvaurioina pitkällisen hampaan pinnan kuivaamisen jälkeen, eikä niiden pinnalla ollut plakkia.

Vapaaehtoiset ohjattiin 196:n meneillään olevasta tutkimusprojektista tietämättömän yksityisen hammaslääkärin vastaanotolle suun tutkimukseen. Heidät opastettiin kertomaan tutkivalle hammaslääkärille olevansa suustaan oireettomia, mutta haluavansa tietää onko heillä kariesta. Lisäksi oman turvallisuutensa takaamiseksi tutkittavat ohjeistettiin ehdottomasti kieltäytymään röntgenkuvista ja tarjottavista hoidoista kyseisellä käynnillä. Potilaat raportoivat suun tutkimuksen löydökset ja hoitosuunnitelman tutkimusryhmälle heti käynnin jälkeen.

Kolmasosassa tutkimuksista (33 %) löydös oli sama kuin vapaaehtoisten rekrytointiin osallistuneilla kahdella hammaslääkärillä: potilaiden hampaissa ei ollut kariesvaurioita. Yksi tai kaksi kariesvauriota diagnosoitiin joka neljännessä tutkimuksessa (25 %), kolme tai neljä joka viidennessä (21 %), viisi tai kuusi joka seitsemännessä (n. 14 %), seitsemän tai enemmän joka 14. tutkimuksessa (n. 7 %). Harmillisesti tutkijat eivät tarkentaneet, mitä kariesvaurion diagnoosilla (dental caries diagnosis) tarkoitettiin.

Hieman yli puolessa tutkimuksista (n = 101) potilaalle suositeltiin korjaavaa hoitoa. Hieman yli joka kolmannessa (n = 75) potilaalle suositeltiin ennaltaehkäisevää hoitoa, kuten fluorilakkausta.

Käyntien jälkeen tutkijat haastattelivat viittä tutkittua potilasta kuullakseen heidän näkökulmansa. Kaksi haastateltavaa raportoi huolestuneisuutta ja skeptisyyttä kariesvaurioita todenneita hammaslääkäreitä kohtaan. Loput kolme pitivät hammaslääkäreitä yhä tarkkoina ja luotettavina ammattilaisina.

Tutkijat olivat huolissaan kariesvaurioiden liiallisesta toteamisesta ja korjaavasta hoidosta verrattuna potilaat valinneiden kokeneiden hammaslääkärien arviointeihin. Vaikka yksiselitteistä ”oikeaa” diagnoosia tai hoitosuunnitelmaa ei ole määriteltävissä, tulokset ovat kuitenkin selvä osoitus siitä, että tutkineet hammaslääkärit eivät olleet yhtä mieltä potilaiden tilasta ja hoidon tarpeesta.

Tutkijat arvelivat tuloksiin vaikuttaneen toimenpidepalkkioperusteisen järjestelmän, joka taloudellisesti kannustaa kariesvaurioiden toteamiseen, paikkaamiseen ja ennaltaehkäiseviin hoitoihin. Tutkijoiden mukaan muita mahdollisia syitä voivat olla hammaslääkärien puutteellinen täydennyskoulutus sekä defensiivinen hoitotapa, jossa potilailla todetaan mieluummin liian herkästi sairautta ja hoidon tarvetta, jotta hoitavaa hammaslääkäriä ei voida syyttää sairauden toteamatta jättämisestä.

Tutkijat peräänkuuluttavat yhtenäisten näyttöön perustuvien diagnostiikka- ja hoitosuositusten luontia ja noudattamista sekä potilaskeskeistä, potilaan kanssa yhteisymmärryksessä tapahtuvaa, päätöksentekoa.

Eero Raittio

 

Viitteet:

1. Bader JD, Shugars DA. Variation in dentists’ clinical decisions. J Public Health Dent 1995; 55(3): 181–8. doi: 10.1111/j.1752-7325.1995.tb02364.x.
2. Son JY, Park Y, Park JY ym. Overdiagnosis of dental caries in South Korea: a pseudo-patient study. BMC Oral Health 2024. doi: 10.1186/s12903-024-05061-4.

Lue myös
Etsitkö näitä?