Julmaa, kun on isoja kaupunkeja ilman sähköä, kun tietää mitä se tarkoittaa. Maaseudulla on aina joku uuni, voi laittaa puita ja kattila kiehuu taas, sanoo Ukrainasta Suomeen kotiutunut turkulainen yksityishammaslääkäri Juliana Paski.
Juliana Paskia haastateltiin Hammaslääkärilehdessä 4/2022, pian sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
Nyt Paskista tuntuu, että aika on mennyt nopeasti, mutta sota on kestänyt kauan. Jo maaliskuussa hän sai järjestettyä äitinsä Kiovasta Puolan rajalle, josta tämä saatiin kyytiin ja kotiin Turkuun.
– Äidillä oli mukanaan pieni matkalaukku ja kaksi kissaa. Nyt hän, yliopiston professori, jatkaa luennoimista täältä etäyhteyksin.
Kiovassa edelleen asuva isoisä ja muut sukulaiset kulkevat mielessä jatkuvasti. Puhelinyhteys on toistaiseksi toiminut ja sitä on käytetty tiiviisti. Sukulaiset ovat sitkeitä, ja puheluissa on aina mukana jotain vitsailua, Juliana kuvaa. Puhelimessa jutellaan ihan tavallisista asioista, resepteistä, lifehackeista. Tilanne Kiovassa on kuitenkin karu.
– Sähköt ja vesi ovat poikki usein, lämpöä ei aina ole ole. Ruokaa heillä on, se säilyy, kun on kylmää, ja on aurinkokennoilla toimivia akkuja. Onneksi rakkaat eivät asu kovin korkealla. 30-kerroksisista taloista vanhusten on vaikea päästä ulos, jos hissi ei toimi.
– Tekisi mieli halata jokaista ukrainalaista, niitä miehiä, jotka puolustavat maata.
Haastattelu on osa Mitä vuosi toi tullessaan? -koostetta, jossa kuusi aiemmin tänä vuonna haastateltua kertoo kuulumisistaan. Koko juttu Hammaslääkärilehdessä 14/2022.