Tuore työhyvinvointitutkimus kertoo, että hammaslääkäreillä työn imu ja voimavarat ovat säilyneet korkealla tasolla. Julkisella sektorilla on kuitenkin kuormitusta, ja hammaslääkärit kokevat, ettei heitä kuulla päätöksenteossa.
Positiivinen yllätys on Työterveyslaitoksen erikoistutkija Sara Lindströmin päällimmäinen ajatus, kun hän pohtii juuri valmistuneen Hammaslääkärien työhyvinvointi Suomessa -kyselyn tuloksia. Vastaajista 68 prosenttia kokee työn imua vähintään muutamia kertoja viikossa, yli kolmasosa päivittäin.
– Hammaslääkärien työn imu ja työn voimavarat ovat säilyneet ennallaan korkealla tasolla niin julkisella kuin yksityissektorilla, Lindström iloitsee.
Tutkimusryhmän odotukset eivät olleet erityisen korkealla, sillä viime vuosina hammaslääkärien työhön on liittynyt paljon muutosta ja epävarmuuksia, kuten koronapandemia ja erityisesti julkiseen sektoriin liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus.
Tulosten perusteella hammaslääkärit kokevat silti edelleen selvästi enemmän työhyvinvointia tukevia voimavaroja kuin kuormittavia vaatimuksia. Tulokset ovat samankaltaisia kuin edellisessä, vuonna 2019 tehdyssä kyselyssä.
Lindström kertoo, että hammaslääkärit pärjäävät monella mittarilla paremmin kuin työntekijät muissa ammateissa keskimäärin. Tutkimusryhmä on peilannut hammaslääkärien vastauksia Miten Suomi voi? -seurantatutkimukseen, joka seuraa suomalaisten työntekijöiden työhyvinvointia ja työkykyä valtakunnallisesti.
Sen lisäksi, että hammaslääkärit kokevat työn imua useammin ja työssä tylsistymistä selvästi vähemmän kuin muilla aloilla, myös työuupumus on vähäisempää. Tutkimuksen mukaan hammaslääkäreistä 12 prosentilla on kohonnut riski työuupumukseen ja neljällä prosentilla on jo todennäköinen työuupumus. Vastaavat luvut Miten Suomi voi -tutkimuksessa ovat 18 ja 8 prosenttia.
Hammaslääkäreitä kuullaan liian vähän
Myönteisestä yllätyksestä huolimatta tutkimuksesta nousee esiin myös huolestuttavia havaintoja. Lindströmin mukaan ei sovi vähätellä, että noin joka kuudennella hammaslääkärillä on vähintään kohonnut työuupumusriski.
Työkyky ja -tyytyväisyys arvioidaan julkisella sektorilla heikommaksi kuin yksityisellä ja tilanne on hieman heikentynyt neljässä vuodessa.
Jotkin asiat koetaan julkisella olevan himpun verran paremmin kuin yksityisellä. Näitä ovat muun muassa vertaiskontaktit sekä mahdollisuus saada työnohjausta. Pääsääntöisesti työ julkisella on kuitenkin kuormittavampaa, mikä heijastuu yleisempänä stressi- ja työuupumusoireiluna.
– Julkisen sektorin työoloihin kaivataan erityishuomiota, Lindström sanoo.
Monet kokevat kuormittavana työn määrän sekä työn estevaatimukset kuten haasteet tietojärjestelmien kanssa tai päätöksenteon tapahtumisen hammaslääkärin työtä ymmärtämättä.
Lisäksi hammaslääkärit kohtaavat harvinaisempia, mutta vielä edellä mainittuja vahvemmin työuupumukseen yhteyksissä olevia kuormitustekijöitä, kuten tunnetyön ristiriitaa, työn laadullista kuormittavuutta sekä työn epävarmuutta. Tunnetyön ristiriita tarkoittaa, että koetut tunteet ovat ristiriidassa potilaille näytettyjen tunteitten kanssa.
Nuoret aikuiset kokevat kuormitusta enemmän kuin vanhemmat ikäluokat.
– Nuoremmilla ikäluokilla on enemmän psyykkistä kuormitusta kautta linjan, Lindström kertoo ja lisää, että sama on havaittavissa myös muilla ammattialoilla.
Erityisesti Lindström on huolissaan siitä, kuinka työntekijät saisivat äänensä paremmin kuuluviin. Vain 32 prosenttia vastaajista kokee, että on saanut olla riittävästi mukana työpaikkaansa koskevien muutosten suunnittelussa. Vuonna 2003 luku oli 68 prosenttia.
– Tulos on laskenut kuin lehmän häntä 20 vuodessa. Tämä on ikävä tulos ja selkeä viesti johdolle etenkin julkisella sektorilla. Ihmisten pitää kokea, että heitä kuunnellaan päätöksenteossa.
Lindström toteaa, että hänen sympatiansa ovat uusilla hyvinvointialueilla työskentelevillä hammaslääkäreillä.
– 62 prosenttia vastaajista kokee, että työelämän muutokset ovat suuria ja 44 prosenttia on sitä mieltä, että muutokset ovat enimmäkseen kielteisiä.
Arvostus kasvussa
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen oli mukana tekemässä jo ensimmäistä hammaslääkärien hyvinvointitutkimusta vuonna 2003. Hänen mukaansa koko 20 vuoden ajanjaksoa on leimannut muutos sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla.
– Jo ensimmäistä kyselyä tehdessä odotimme kielteisempiä tuloksia kuin saimme. Muistan, että aina on puhuttu julkisen ja yksityisen sektorin eroista. Aluksi löytyi pieniä eroja, mutta ne alkoivat kasvaa vasta myöhemmin.
Hakanen toi jo ensimmäiseen tutkimukseen hollantilaisilta kollegoiltaan oppimansa työn imun käsitteen. Se oli Suomessa uutta, sillä aiemmin täällä keskityttiin tutkimaan vain työn kuormitusta. Havaittiin, että hammaslääkärit kokevat työn imua runsaasti. Potilastyö antaa voimavaroja.
– Vaikka lainsäädäntö voi muuttua ympärillä, hammaslääkärin perustyö säilyy silti ennallaan.
Jos jokin kannattelee hammaslääkäriä, se on ammatin yleinen arvostus. Hammaslääkärit pitävät itse omaa työtään tärkeänä ja merkittävänä. He myös arvioivat, että esihenkilö, oman alan ihmiset, potilaat ja muu yhteiskunta arvostavat heidän työtään. Arvostus on ollut aina korkealla, mutta kasvanut vielä tasaisesti 20 vuoden aikana.
– Muiden tahojen arvostus on vuosien aikana lisääntynyt. Se on merkittävä kokemus ja hieno juttu, Hakanen kertoo.
Hakanen toteaa, että korona-aika lisäsi entisestään terveydenhuollon arvostusta. Hyvien lukujen takana on kuitenkin ammattikunnan hyvin onnistunut jokapäiväinen työ.
– Uskon, että arvostus kertoo luottamuksesta. Hammaslääkärit tekevät pirun hyvää työtä. Jos ihminen kokee, että työtä arvostetaan, se on synonyymi hyvinvoinnille.