2000-luvun alussa oli käynyt selväksi, että yksilöiden lisäksi hammasvaurioiden ehkäisyyn tarvitaan poliitikkoja. Juhlavuoden juttusarjassa kerrotaan, mitä tapahtui, kun liittoon palkattiin terveyden edistämiseen keskittyvä asiantuntijahammaslääkäri.
Hammaslääkäriliitto nimitti 2000-luvun alussa Helinä Keskisen ensimmäiseksi terveyden edistämiseen keskittyväksi asiantuntijahammaslääkäriksi.
Asiantuntijahammaslääkärin tehtävänä oli seurata terveyden edistämiseen liittyviä asioita, pitää yhteyttä liiton ulkopuolelle, osallistua yhteistyöprojekteihin, kirjoittaa artikkeleita ja antaa haastatteluja medialle.
Kaksi ensimmäistä asiantuntijahammaslääkäriä, Helinä Keskinen ja Hannu Hausen olivat seniori-iässä liiton tehtävän vastaanottaessaan. Keskinen oli jäänyt eläkkeelle Vantaan kaupungilta ja Hausen Oulun yliopiston professuurista.
Kariesvyöry taittui, uudet uhat nousivat
Molemmilla asiantuntijoilla oli pitkä perspektiivi siihen, mistä oli lähdetty ja mihin oli tultu.
– Kun sokeria sisältäneet tuotteet vapautuivat sotien jälkeen säännöstelystä, reikiintyminen oli sanoinkuvaamattoman rajua, Hannu Hausen sanoo.
Tilanne jatkui pahana 1970-luvun alkuun asti, jolloin sekä Keskinen että Hausen työskentelivät nuorina hammaslääkäreinä.
Taaperoille juotettu sokerivesi piili vauriokehityksen takana, Helinä Keskinen arvelee.
– Olihan se hyvänmakuista, mutta puolivalmiit maitohampaat menivät rikki saman tien.
– Pysyvät hampaat alkoivat pahimmassa tapauksessa karioitua heti, kun ne pilkistivät ikenestä, Hannu Hausen toteaa.
Ongelmia oli myös käytännön asioissa. Hausenin mukaan moni syrjäseudun lapsi ei ollut koskaan edes nähnyt hammasharjaa.
Koululaisille toimitettiin hammasharjoja ja annettiin opastusta fluorihammastahnan käytössä, mutta vasta vuoden 1972 kansanterveyslaki toi laajemman parannuksen. Lapset ja nuoret alkoivat saada maksutonta hammashoitoa terveyskeskuksissa, ja vastasyntyneiden hampaiden hoitoa alettiin opastaa neuvoloissa.
2000-luvulle saavuttaessa karies oli saatu vähenemään, mutta sen tilalle oli noussut uusia uhkia, ennen muuta parodontiitti ja nyttemmin hammaseroosio.
”Kotona oli tietokone, ja siitä se sitten lähti”
Hammaslääkäriliitto perusti terveyden edistämisen suunnitteluryhmän syyskuussa 2002. Ryhmä pyrki edistämään yhteistyötä koulun ja terveydenhuollon välillä. Se havaitsi nopeasti tarpeen laajemmalle yhteistyölle muun muassa Stakesin, Opetushallituksen, Terveyskasvatuksen keskuksen ja Vanhempainliiton
kanssa.
Keskinen oli ryhmän puheenjohtaja ja siirtyi tuosta tehtävästä ensimmäiseksi asiantuntijahammaslääkäriksi pari vuotta myöhemmin.
Aiemmin hän oli työskennellyt Vantaalla, missä hänellä oli ollut vuosikausia vastuu hammashoidon ehkäisevästä toiminnasta.
Asiantuntijahammaslääkärin työ hoitui toimeksiantoina, ja työkaluina olivat tietokone ja kännykkä.
– Välillä istuin ulkona kannon nokassa vastaamassa toimittajien puheluihin.
Keskinen pyrki osallistumaan tilaisuuksiin, joissa tärkeät kuulijakunnat, päättäjät ja yhteistyötahot, olivat paikalla. Hän esitelmöi seminaareissa ja sidosryhmätapaamisissa, istui työryhmissä ja oli mukana kampanjoissa, ei milloinkaan kieltäytynyt mistään vaikuttamismahdollisuudesta.
– Suunterveys koettiin tärkeäksi, kun sen otti esille. Näytti siltä, ettei kukaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi sitä muiden terveysasioiden yhteydessä.
Järjestökentältä löytyivät esimerkiksi Sydänliitto, Diabetesliitto ja Hengitysliitto. Suunterveydelle sellaista ei ollut, joten edistystehtävä lankesi kuin itsestään Hammaslääkäriliitolle, vaikka se olikin ensisijaisesti ammattiliitto.
Tärkeä yhteistyötaho oli Terveyskasvatuksen keskus, johon kuului monia terveysjärjestöjä, myös Hammaslääkäriliitto. Tätä kautta Keskinen pääsi mukaan moniin hankkeisiin alan vaikuttajien kanssa.
– Huomasin, että on tärkeää, kuka hampaista puhuu. Vantaalla olin tehnyt samoja asioita, mutta kun olin Hammaslääkäriliiton asiantuntijan roolissa, minua kuunneltiin aivan eri tavalla.
Tavallinen ihminen terveyttään edistämään
Hannu Hausen tuli asiantuntijahammaslääkäriksi Helinä Keskisen jälkeen 2010-luvulla. Hän oli työskennellyt sosiaalihammaslääketieteen professorina Oulun yliopistossa ja jatkoi liitossa vaikuttamista omien ja Keskisen luomien yhteyksien pohjalta.
– Terveyden edistämisen tehokkaimpia muotoja on se, että lainsäädännön turvin huolehditaan, ettei kansa altistu terveyttä vaarantaville tekijöille, hän sanoo.
– Terveyden edistäminen käsitteenä tarkoittaa sitä, että tehdään tavalliselle ihmiselle mahdolliseksi itse ylläpitää ja edistää terveyttään ja tehdä terveellisiä valintoja.
Jos yksilö siihen kykenee, hänestä tulee osa omaa hoitotiimiään. Helposti tämä ei kuitenkaan käy.
Huono-osaisuus näkyy edelleen suussa
Sosiaalinen eriarvoisuus näkyy hampaissa, ja siitä pitäisi puhua, sanoo asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.
12-vuotiaiden suomalaisten hampaista löytyy keskimäärin yksi reikä tai muu vaurio. Keskiarvo ei kuitenkaan kerro kaikkea.
– Tautitaakka keskittyy noin viidelle prosentille ikäryhmästä, ja heillä on vaurioita muidenkin edestä, Hammaslääkäriliiton nykyinen terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri sanoo.
Suunterveyden ongelmat eivät synny yksin puutteellisesta harjauksesta ja makeisten tai sokeripitoisten juomien ylenmääräisestä nauttimisesta.
Sosiaalihammaslääketieteen alalta väitöskirjansa tehneen Hietala-Lenkkerin mukaan pitäisi lisäksi tarkastella, mitä piilee yksilön toiminnan takana.
– Huono-osaisuus näkyy suoraan suussa. Yhteiskunnassa ei ehkä tunnisteta terveyttä määrittäviä taustatekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen kykyyn omaksua terveyskäyttäytymistä, pitää itsestään huolta ja ylipäänsä nähdä itsensä arvokkaana.
Lausuntoja, taustatietoa ja kannanottoja
Asiantuntijahammaslääkäri vaikuttaa tulevaan lainsäädäntöön mm. antamalla lausuntoja lakiehdotuksista. Myös ravitsemusneuvottelukunnan kansalliseen ravitsemussuositukseen hän on ottanut äskettäin kantaa erityisesti suunterveyden näkökulmasta.
Päättäjätapaamiset ovat tärkeä osa Hietala-Lenkkerin toimenkuvaa ja vaikuttamistyötä. Niiden aluksi hän avaa suun terveydenhuollon kustannuksia.
– Kerron, että ne ovat toista miljardia euroa. Sitten kysyn, tiedättekö, mihin menee 30–50 prosenttia hammaslääkärin työajasta.
Nuo työtunnit kuluvat jo syntyneiden vaurioiden korjaamiseen. Käytännössä hammaslääkäri siis paikkaa hampaita, perusterveydenhuollossa ja yksityisellä sektorilla yhteensä yli kolme miljoonaa kertaa joka vuosi.
– Se on kuin ihmisten pelastamista virrasta, kun sairaudet ovat jo iskeneet. Mielekkäämpää olisi estää ketään putoamasta siihen virtaan, jotta koko hoitotarve vältettäisiin.
– Olisiko meillä mahdollisuutta vaikuttaa tähän, Hietala-Lenkkeri tiedustelee ja nyökkää.
– Esimerkiksi verotuksellisia keinoja, terveysperustaisia veroja ja epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin rajoittamista.
Elintarvikkeiden koostumus ratkaisee
Ravitsemusympäristöstä keskusteleminen saa Hietala-Lenkkerin pudistelemaan päätään.
– Ateriointi on irronnut yhteisestä ruokailuhetkestä. Ihmiset ikään kuin kulkevat ja laiduntavat ja napostelevat koko ajan. Pakkauskoot ovat kasvaneet, ja tarjontaa on joka puolella. Rautakaupatkin myyvät karkkeja ja herkkuja.
Viime eduskuntavaalien alla Hammaslääkäriliitto ajoi terveysperustaista veroa kaikelle lisätylle sokerille, mutta hallitusohjelmaan ilmestyi vain niinsanottu karkkivero. Makeisten ja suklaan arvonlisävero nousee ensi vuonna 25,5 prosenttiin, mutta muut elintarvikkeet, niiden joukossa jäätelö ja keksit, säilyvät 14 prosentin kannassa.
– Sen sijaan, että elintarviketeollisuus kehittäisi vähemmän sokeria, suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita, saatetaan panoksia ehkä laittaa rinnakkaistuotteisiin. Niitä ei kutsuta karkeiksi, mutta ne ovat kuitenkin oikeasti karkin sisaria, kuten samalla tuotemerkillä kaupattavat keksit ja jäätelöt.
– Jos teollisuudella olisi tuotteen sokeripitoisuuden mukaan porrastetun veron kautta kannustin vähentää sokeria, niin se tekisi niin. Ihmiset tottuisivat vähitellen, ja kysyntä alkaisi silloin siirtyä edullisempiin vähemmän sokeria sisältäviin tuotteisiin. Voittajia olisivat kaikki osapuolet: kauppa, teollisuus ja kuluttajan eli koko väestön terveys.
Yksilöllisyys ja dialogi korostuvat vastaanotolla
Koska asiakkaiden suunterveys vaihtelee, kaikkien ei tarvitse käydä hammaslääkärissä samalla rytmillä samanlaisissa toimenpiteissä.
– Jokaiselle yksilöllinen riskinmääritys, jonka mukaisesti hoitoväli mietitään.
Paljon on muuttunut Hietala-Lenkkerin lapsuudesta 1970-luvulta. Hammaslääkäri ei ole enää pelottava auktoriteetti.
– Vastaanotolla pitäisi tiedostaa, että jokainen ihminen on varustettu oman sosiaalisen kasvuympäristönsä muokkaamilla ominaisuuksilla, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä huolehtia terveydestään.
– Tähän taustatietoon peilaten hammaslääkäri voi tunnistaa yksilöllisen sairastumisriskin ja kohdentaa eri toimet viisaasti sen pohjalta. Terveelliset elintavat ja hyvä omahoito ovat tärkeitä jokaiselle.