Nykyisten määritelmien mukaan suurin osa aikuisväestöstä on parodontiittipotilaita. Kansainväliset ja kansalliset hoitosuositukset, esimerkiksi Suomessa, suosittelevat säännöllisiä vuosittaisia tai sitä tiheämpiä parodontologisia hoito- ja ylläpitohoitokäyntejä kaikille parodontiittipotilaille.
Ymmärrettävästi lähes koko aikuisväestön kattavat ja koko loppuelämän toistuvat vuosittaiset käynnit aiheuttavat merkittävän taakan yhteiskunnille, jopa niistä kaikkein vauraimmille. Toteuttamiskelpoisia, edullisia ja silti tehokkaita tapoja ehkäistä parodontiitin komplikaatioita, kuten hampaiden menetystä, tarvitaan maailmanlaajuisesti.
Tanskassa aikuisväestö käy yksityishammaslääkärin vastaanotolla Suomen sairausvakuutusjärjestelmän tapaan julkisen tuen avulla. Noin kolme neljästä tanskalaisaikuisesta käy säännöllisesti suun tutkimuksissa ja ennaltaehkäisevillä käynneillä, jotka tyypillisesti sisältävät myös tarvittavan parodontologisen hoidon.
Koska vuosittaiset parodontologiset hoito- ja ylläpitohoitokäynnit ovat niin yleisiä, niiden vaikuttavuutta on mahdollista tutkia käyttämällä kattavia ja pitkäaikaisia rekisteritietoja sekä uusia, joustavia ja monipuolisia vaikuttavuustutkimuksen menetelmiä.
Selvitimme, minkälainen vaikutus hampaiden menetykseen olisi toimilla, jotka rajoittaisivat tai lisäisivät parodontologisen hoidon vuosittaista saantia 50-vuotiailla tanskalaisilla kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Valitsimme tutkimukseen satunnaisesti 20 000 50-vuotiasta tanskalaista vuonna 2011. Heitä seurattiin kansalllisten rekisterien avulla vuodesta 1990 vuoden 2021 loppuun.
Kahdessa hieman erilaisessa hypoteettisessa skenaariossa supra- ja subgingivaalisen parodontologisen hoidon saantia rajoitettiin tutkimusväestössä joka toiseen vuoteen 2011–2020, mikä vastasi noin 30–50 %:n vähennystä toteutuneisiin vuosittaisiin käynteihin verrattuna. Lisäksi yhdessä skenaariossa näitä vuosittaisia käyntejä lisättiin noin 15 % toteutuneeseen verrattuna.
Hampaan poistojen todennäköisyyttä vuosina 2012–2021 verrattiin näiden hypoteettisten skenaarioiden ja toteutuneen parodontologisen hoidon saannin välillä. Tutkittavien edeltävä hammashoitohistoria, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne sekä diabetesstatus otettiin analyyseissä huomioon.
Kymmenen vuoden seuranta-aikana 5 021 (25 %) henkilöä menetti vähintään yhden hampaan. Tutkitut kävivät keskimäärin 6,2 vuotena parodontologisessa hoidossa. Vähintään yhden hampaan menetys oli käytännössä yhtä yleistä kaikissa tutkituissa hypoteettisissa skenaarioissa, eikä se merkittävästi eronnut toteutuneesta. Skenaariossa, jossa vuosittaisia käyntejä lisättiin 15 %, riski menettää vähintään yksi hammas oli kymmenen vuoden jälkeen vain noin -0,3 % (95 % lv: -0,8 %; 0,1 %) pienempi kuin se todellisuudessa oli.
Tulokset viittaavat siihen, että merkittävä vuosittaisten parodontologisten hoito- ja ylläpitohoitokäyntien vähentäminen tai niiden lisääminen ei vaikuttaisi merkittävästi hampaiden menetyksen riskiin Tanskassa. Niiden osuus, jotka hyötyvät vuosittaisista parodontologisista hoito- ja ylläpitohoitokäynneistä on todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin on yleisesti oletettu.
Restricting Periodontal Treatment Frequency: Impact on Tooth Loss in Danish Adults
Raittio, Eero1,2
Lopez, Rodrigo3,4
Baelum, Vibeke1
1 Department of Dentistry and Oral Health, Aarhus University, Aarhus, Denmark
2 Institute of Dentistry, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
3 Center for Translational Oral Research – Periodontology, Department of Clinical Dentistry, University of Bergen, Bergen, Norway
4 School of Dentistry, Faculty of Medicine, Pontificia Universidad Católica de Chile, Santiago, Chile
Community Dent Oral Epidemiol. https://doi.org/10.1111/cdoe.13022