Hong Kongin ja Cardiffin yliopistojen yhteinen tutkijaryhmä julkaisi systemaattisen katsauksen otsikossa mainitusta aiheesta (Neelekantan ym. Clin Oral Investig 2020; 24:25–36).
Kaiken kaikkiaan he löysivät kirjastotietokannoista kolme poikkileikkaustutkimusta, yhdeksän pitkittäistutkimusta ja neljä satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa kysymykseen oli haettu vastausta.
Mutta ongelmana oli – kuten usein on tilanne vastaavanlaisissa selvityksissä – se, että alkuperäistutkimusten laatu on hyvin vaihteleva. Lopullinen johtopäätös oli kuitenkin selkeä: potilaat kokivat juurihoidon parantavan heidän elämänlaatuaan.
Samoihin aikoihin edellä siteeratun tutkimuksen kanssa ilmestyi laaja tutkimus Koreasta, jossa ylipäänsä hammashoitoon liittyvää elämänlaatua selvitettiin kansallisessa terveyskartoituksessa (Kang & Kim. Int J Environment Research Publ Health 2020; 17, 547; doi:10.3390/ijerph17020547).
Tähän tutkimukseen osallistui peräti 13 511 kansalaista ikähaarukassa 12–60+-vuotiaat. Elämänlaatumittarina käytettiin eurooppalaista validoitua menetelmää (www.euroqol.org). Korealaisten mukaan yleisesti ottaen kaikki hammashoidon toimenpiteet paransivat tilastollisesti merkitsevästi potilaan elämänlaatua.
Mielenkiintoinen artikkeli otsikon aihetta sivuten on singaporelaisten viime vuonna julkaisema tutkimus, jossa pohdittiin mm. sitä, kuinka operatöörin kokemus vaikuttaa potilaan kokemaan, ja että onko eroa juurihoidon ja implanttihoidon välillä toimenpiteen jälkeistä elämänlaatua mitattaessa (Leong ym. Aust Endod J 2019; doi: 10.1111/aej.12372).
Tulokset olivat alkuparanemisen osalta spesialistien hoitamina parempia, mutta pitempiaikaisessa seurannassa potilaat valittivat elämänlaatunsa heikentyneen verrattuna tilanteeseen yleishammaslääkärien tekemien juurihoitojen jälkeen. Ristiriitaiselta vaikuttava tulos johtui kirjoittajien mukaan siitä, että spesialisteille valikoitui alun perin hankalampia juurihoitoja, joiden pitkäaikaisennuste ylisummaan on heikompi.
Mitä tulee implanttihoitoihin juurihoitoihin verrattuna, ei potilaiden toimenpiteen jälkeisessä elämänlaadussa havaittu eroja, mutta useimmat potilaat vastasivat kuitenkin mieluummin säilyttävänsä omat hampaansa, mikäli se olisi mahdollista.
Kaikki edellä siteeraamani tutkijat totesivat loppupäätelmänä, että kyllä juurihoito sittenkin kannattaa! Tähän lisään omana kommenttinani, että juurihoito on hyvinkin paikallaan, kunhan potilasvalinta on oikea, hoito tehdään teknisesti moitteettomasti ja infektio saadaan kuriin.