Lihavuusleikkauspotilaiden suunterveys voi heiketä operaation jälkeen. Leikkaus näyttäisi lisäävän muun muassa hampaiden eroosiota, todetaan brasilialaistutkijoiden tekemässä systemaattisessa katsauksessa.
Lihavuusleikkaus lisää potilaan elämänlaatua ja voi vähentää useiden ylipainoon liittyvien sairauksien, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien ja uniapnean riskiä. Painon pudottaminen vähentää usein myös liitännäissairauksiin liittyviä lääkityksiä. Leikkauksesta voi kuitenkin seurata erilaisten yleisterveyden ongelmien lisäksi suunterveyden ongelmia.
Suurentuneen parodontiitti- ja kariesriskin lisäksi leikkaus voi vähentää syljeneritystä ja lisätä hampaiden vihlomisen ja eroosion riskiä.
Katsauksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako lihavuusleikkaus hampaiden eroosioriskiin. Katsaukseen valikoitui 5 valintakriteerien mukaista tutkimusta 553 artikkelista, jotka oli julkaistu PubMedin, Web of Sciencen ja Cochrane Libraryn tietokannoissa. Mukana oli noin 441 potilasta, joista 256:lle tehtiin lihavuusleikkaus, valtaosalle mahalaukun ohitusleikkaus. Eroosiovauriot kirjattiin hieman eri tavoin eri tutkimuksissa. Koska artikkelit olivat hyvin heterogeenisiä, meta-analyysiä ei voitu tehdä.
Tutkimuksen mukaan kaikilla potilailla, jotka olivat käyneet läpi lihavuusleikkauksen, oli jonkinasteista eroosiota hampaissa. Kolme tutkimuksista osoitti, että puolella leikatuista oli refluksioireita ja oksentelua.
Oksentelua oli esiintynyt monella myös ennen leikkausta, mikä on voinut edistää hampaiden kulumista jo aiemmin. Refluksioireet ja pahan maun nouseminen suuhun saattoivat myös lisätä hampaiden voimakasta harjaamista, mikä voi osaltaan lisätä hampaiden kulumista.
Ongelmien taustalla olivat lisäksi vähentynyt syljeneritys ja siihen liittyvä pH:n ja syljen puskurointikyvyn lasku sekä ruokavalion muutokset. Dosentti Merja Laine korostaa, että johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa se, että potilaiden lääkitykset tai suunhoitotottumukset eivät olleet olleet tiedossa. Tutkimusten mukaan syljen eritys väheni heti leikkauksen jälkeen. Mielialan kohentuminen ja lääkityksen väheneminen saattoivat lisätä syljen määrää ajan myötä. Tutkimusten seuranta-ajat olivat kuitenkin lyhyet. Leikkauksen jälkeisiä ruokailutottumusten muutoksia, kuten siirtymistä alun nestemäisestä ruoasta kiinteämpään ja pureskelua vaativaan, ei myöskään ollut raportoitu.
Yksi tutkimuksista osoitti, että lähes 60 % potilaista käytti happamia ruokia tai juomia ja 14 % molempia, mikä edisti hampaiden erosiivista kulumista. Syljen suojamekanismin heikentyminen yhdessä happaman ruokavalion kanssa edisti myös jo alkaneiden vaurioiden etenemistä. Happamuus lisäsi myös hampaiden vihlomista.
Vaikka potilaiden mieliala parani usein leikkauksen myötä, tutkijoiden mukaan uusi tilanne saattoi tuoda mukanaan erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, kuten parafunktioita ja syömishäiriöitä. Esimerkiksi bruksismi ja hampaiden yhteen pureminen saattoivat yhdessä syömishäiriöiden kanssa edistää erosiivista hampaiden kulumista.
Suunterveyteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota näiden potilaiden kohdalla. Tutkijat näkevät, että suunterveyden ammattilaisilla on tärkeä rooli leikkaustiimissä sekä ennen leikkausta että leikkauksen jälkeen.
Lähde: Quintella MCM, Farias TMCP, SoutoMaior JR, Casado BGDS, Leão RS, Moraes SLD. Relationship between bariatric surgery and dental erosion: a systematic review. Surg Obes Relat Dis 2020 Sep; 16(9): 1283–1290. doi: 10.1016/j.soard.2020.04.044.
Uutisen asiantuntijatarkastajana on toiminut dosentti Merja Laine Turun yliopistosta.