Lapsen pitkittynyt kuorsaus ja jatkuva suuhengitys voivat olla merkkejä unenaikaisesta hengityshäiriöstä. Pitkään jatkuessaan se voi aiheuttaa väsymystä, keskittymisongelmia sekä muutoksia kasvojen kasvussa, purennan kehityksessä sekä sydän- ja verisuonielimistön toiminnassa. Hoito keskittyy ahtauden syyhyn – usein nenään tai risakudoksiin.
Satunnainen kuorsaus on tavallista lapsilla, ja se on normaalia myös esimerkiksi ylähengitystieinfektioiden aikana. Huomiota tulisi kiinnittää terveen lapsen jatkuvaan, unta häiritsevään kuorsaamiseen ja suuhengitykseen.
– Jo pikkulapsivaiheessa olisi hyvä kysyä jatkuvasta kuorsaamisesta neuvolassa tai suunterveyden ensikäynneillä, painottaa Taysin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Saara Markkanen.
Tutkimusten mukaan 3–15 % lapsista kuorsaa säännöllisesti. Noin 1–5 %:lla lapsista hengityshäiriön syynä on varsinainen diagnosoitu obstruktiivinen uniapnea, johon liittyy hengityskatkoksia. Lapsella uniapnea voi oireilla myös levottomana unena, pään taaksetaivutuksena nukkuessa, yökasteluna ja ylivilkkautena ilmenevänä väsymyksenä. Uniapnea voidaan diagnosoida tarkasti ainoastaan unipolygrafialla.
– Lapsilla sallitaan paljon vähemmän obtruktiivisia apneoita kuin aikuisilla. Lapsilla aikuisten uniapnean raja AHI ≥ 5 on jo kohtalainen uniapnea, muistuttaa Markkanen.
Kansainvälisten suositusten mukaan unipolygrafiaa ei ole kuitenkaan tarpeen tehdä terveelle lapselle, jolla hengityshäiriöiden syynä on selkeästi risakudosten liikakasvu. Tämä on käytäntö myös Suomessa.
Unenaikaisen hengityshäiriön syynä on ilmateiden kaventuminen ja tukkiutuminen. Tavanomaiset syyt lapsilla ovat kookas kitarisa ja/tai nielurisat tai nenän tukkoisuus. Ylipaino voi myös lisätä uniapnean riskiä. Huomiota tulee kiinnittää myös anatomiaan sekä hermo- ja lihaspoikkeavuuksiin.
Nenä vai risat?
Vaikka risaleikkauksilla pystytään auttamaan unihäiriöpotilaita, hoitokeinoja on myös muita. Seuranta on keskeinen hoitomenetelmä, sillä risakudos ei ole konstantti kudos, vaan sen koko vaihtelee. HUSin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Johanna Nokso-Koivisto kehottaa myös kysymään, onko lapsella nenäturvotusta ja kroonista tai allergista nuhaa.
– Erityisesti lapsilla on tärkeää saada nenähengitys kuntoon, hän muistuttaa.
Tutkimusten mukaan pelkällä nenän kortisonisuihkehoidolla on nähty paranemista unihäiriöistä unipolygrafialla mitattuna. Toisen tutkimuksen mukaan melkein puolella tuli helpotusta unihäiriöiden oireisiin kortisonisuihkeiden ja suolavesisuihkeiden avulla. Myös jo pelkkä vesisuihke helpotti oireita.
Lasten uniapnean tavanomaisin hoito on kita- ja/tai nielurisojen poisto, mutta Nokso-Koivisto kehottaa aina huomioimaan operaation hyöty-haittasuhteen. Nielurisojen kokopoiston (tonsillektomia) ongelmana ovat kova kipu, pitkä toipumisaika ja komplikaatioriskit. Merkittävin komplikaatio on jälkiverenvuoto noin 6 %:lla potilaista. Kitarisan poisto on säilynyt hyvin pitkään samanlaisena, mutta lasten nielurisaleikkauksessa pääosin nykyään tehdään osittaista poistoa (tonsillotomia). Tutkimusten mukaan ahtauttavan risakudoksen osapoisto on yhtä tehokas kuin kokopoisto.
– Jälkiverenvuoto, kivun määrä ja toipumisaika ovat merkittävästi pienempiä osapoistossa, korostaa Nokso-Koivisto.
Oikomishoito voi olla myös toimiva hoitokeino, jos lapsella on esimerkiksi kapea ylähammaskaari, johon liittyy purentavirheitä, toteaa professori Timo Peltomäki. Vahvaa tutkimusnäyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että oikomishoidolla voitaisiin ehkäistä unenaikaisten hengityshäiriöiden ilmaantumista aikuisena.
Lähteet: LT, EL Saara Markkasen luento Lasten kuorsaus ja uniapnea ja dosentti, EL Johanna Nokso-Koiviston luento Kuorsauksen ja uniapnean tavanomainen hoito lapsilla. Hammaslääkäripäivät 11.11.2023.