Maria Turpeista naurattaa, kun hän kuulee syyn, miksi Hammaslääkärilehti haluaa häntä haastatella. Toimitus etsi juhlavuoden juttusarjan ensimmäiseen osaan
mahdollisimman hyvin keskiarvoihin sopivaa hammaslääkäriä ja löysi sellaisen Espoosta.
– Olenko minä sitten tyypillinen hammaslääkäri? Ehkä monessa mielessä olen, kuten taidollisesti, tiedollisesti ja ominaisuuksiltani, Turpeinen kertoo.
Turpeinen sanoo tekevänsä unelmiensa työtä. Hänen työnkuvansa ei ole kuitenkaan tyypillinen, sillä se koostuu pääosin oikomisista ja poistoista.
– Myös siinä eroan, että persoonani koko kirjo on hoitotyössä avoimesti esillä. Minulla on paljon työkavereita, joilla on neutraali, virallisempi ammattirooli potilaan suuntaan. Työparini sanoi, että ehkä sinusta ei voi neutraali-sanaa käyttää, Turpeinen kertoo ja nauraa.
Kivenlahdessa 70-lukulaisten työyhteisö
Turpeinen työskentelee terveyskeskuksessa, kuten suunnilleen puolet suomalaisista hammaslääkäreistä.
– En ole yksityistä koskaan edes harkinnut, Espoon Kivenlahdessa apuoikojana työskentelevä Turpeinen kertoo.
Työssäkäyvien hammaslääkärien keski-ikä Suomessa on noin 47 vuotta. Turpeinen täyttää helmikuussa 46. Silti hänellä on ikätovereita ammattikunnassa melko vähän. Tällä hetkellä hammaslääkäreistä moni on vasta työuransa alussa, mutta vastaavasti kollegoita on runsaasti eläkeiän kynnyksellä.
Vuonna 1978 syntyneen Turpeisen kanssa samaa vuosikertaa on reilut 50 hammaslääkäriä. Häntä 15 vuotta nuorempia, tänä vuonna 31 täyttäviä kollegoita on jo yli 120 ja lisäksi heitä on vielä opiskelijoina yli 30. Turpeista 15 vuotta vanhempia eli tänä vuonna 61 täyttäviä hammaslääkäreitä on työelämässä edelleen yli 120.
– Täällä meidän hoitolassamme se ei näy, vaan melkein koko kööri ollaan 1970-luvulla syntyneitä.
Kahdesta vaihtoehdosta opinnot Ouluun
Kun Hammaslääkäriliitto perustettiin sata vuotta sitten, toimi Suomessa 386 hammaslääkäriä. 50 vuodessa hammaslääkärimäärä oli kasvanut yli 3 000:een, ja nykyisin heitä on noin 4 500.
Turpeinen opiskeli Oulussa. 1990-luvun lopulla hänellä ei ollut vaihtoehtonakaan kuin Helsinki, sillä hammaslääketieteen opetus Turussa ja Kuopiossa oli silloin jäissä.
Hammaslääkäreitä tarvitaan kaikkialla. Koska suomalaisista suuri osa on pakkautunut pääkaupunkiseudulle, hammaslääkäreistäkin joka neljäs asuu Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla.
Turpeinen ehti työskennellä aiemmin Oulaisissa ja Oulussa, ennen kuin puolison työt toivat perheen Etelä-Suomeen. Hän on tyytyväinen kaikkiin työkokemuksiin.
– Oulainen oli äärettömän hyvä paikka olla nuorena hammaslääkärinä. Siellä oli pakko tehdä kaikkea, kuten resektioita, irtoprotetiikkaa ja oikomishoitoa – aivan kuten meidät oli koulutettukin.
”En ikinä ajatellut vain naisten ammatiksi”
Turpeisella on ammattikunnassa paljon kaimoja, sillä Maria on jonain etunimenä noin 500 kollegalla. Myös Minnat, Sarit ja Tiinat ovat monen työkavereita, sillä hammaslääkäreistä 70 prosenttia on naisia.
Suomessa hammaslääkärin työ on ollut läpi historian naisvaltainen ammatti. Kun hammaslääkärien koulutus alkoi Suomessa vuonna 1892, naisten osuus oli heti aivan eri luokkaa kuin muissa länsimaissa. Hammashoidon perinne -kirjan mukaan työn oli ajateltu sopivan naisille, sillä se oli tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja näppäryyttä vaativa käsityöammatti, jota pystyi harjoittamaan myös kotona. Vuonna 1943 jopa 83 prosenttia hammaslääkäreistä oli naisia.
– En ikinä ajatellut, että tämä olisi naisten ammatti. Olin 5-vuotias, kun minulta paikattiin maitohammas. Se oli kivaa ja kutitti vain – siitä lähtien höpötin, että minusta tulee hammaslääkäri. En ole ikinä vakavasti harkinnut mitään muuta. Ja lapsena hammaslääkärini oli mies! Turpeinen huomauttaa.
Moni vanhoista määritelmistä sopii silti Turpeiseen.
Hän pohtii alan viehättävän, koska siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä sekä tehdä käsillä tarkkuutta vaativaa ja perehtymistä edellyttävää työtä, jossa näkee työn tuloksen. Tyypillisen hammaslääkärin määritelmään hän lisää myös sitoutuneisuuden sekä vastuun- ja velvollisuudentuntoisuuden. Kaikki kollegat eivät toki ole yhdestä puusta veistettyjä.
Perehtyminen ja monipuolisuus tyydyttää
Hammaslääkäreistä 15 prosenttia on erikoistuneita. Yleisradio uutisoi viime marraskuussa, että terveyskeskusten erikoishammaslääkärinä naiset tienaavat keskimäärin 770 euroa kuukaudessa enemmän kuin EHL-miehet.
Hammaslääkäriliiton erikoistutkija Jaakko Koivumäen mukaan liiton tutkimukset osoittavat, ettei palkkaeroja sukupuolten välillä juuri ole. Varsinkin erikoisaloilla työskentelevien palkkoja on kuitenkin vaikea vertailla, koska joillakin erikoisaloilla on niin vähän tekijöitä.
Turpeinen ei ole halunnut erikoistua, vaikka on kokenut tekijä oikojana. Hän toivoo, että hammaslääkäreillä säilyisi mahdollisuus tehdä töitä monipuolisesti. Samalla hän on hieman huolissaan siitä, että erikoistumisputkea tunnutaan kannustavan nuorille kovin aikaisin, jolloin he voivat olla hammaslääkäreinä vielä raakileita.
– Haluaisin palauttaa kunnian perehtyneisyyteen. Jos on liian isot yksiköt ja tehokkuuden nimissä lähetetään potilaita aina spesialistille, se kaventaa ihan hirveästi toimenkuvaa.
Monipuolinen osaaminen ja onnistuminen on se, mikä tuo työstä tyydytyksen.
– Se, että on hyviä erikoisaloihin perehtyneitä perushammaslääkäreitä, vie painetta pois erikoishammaslääkäreiltä, jotta he voivat keskittyä oikeasti vaikeampaan kastiin. Sitä elementtiä ei voida menettää.
Maailman muutokset näkyvät työssä
Hammaslääkäriliiton ensimmäisessä kokouksessa 6.12.1924 osallistujalistaa värittivät muun muassa nimet von Bonsdorff, Cederberg, Schauman ja Aspelund, toki myös Tammisalo ja Pakkala. Nykyisin hammaslääkärien sukunimet ovat niitä samoja kuin muillakin. Neljä yleisintä ovat Korhonen, Niemi, Hämäläinen ja Virtanen.
Kun 2010-luvun alussa Suomessa oli pulaa hammaslääkäreistä, heitä tuli ulkomailta sankoin joukoin paikkaamaan vajetta. Vuosina 2012–2013 laillistettiin enemmän ulkomailla kuin Suomessa tehtyjä hammaslääkäritutkintoja.
Muutamassa vuodessa ulkomaalaisten kollegojen runsain virta laantui, mutta suomalaisten into lähteä opiskelemaan ulkomaille kasvoi. Vuodesta 2017 lähtien hammaslääketiedettä on opiskellut ulkomailla jatkuvasti yli sata Suomen kansalaista, kun 15 vuotta sitten heitä oli vain noin 30. Tällä hetkellä kaikista hammaslääkäreistä noin yhdeksän prosenttia on valmistunut ulkomaalaisesta yliopistosta.
Myös potilasaineistosta on tällä vuosituhannella tullut entistä monikulttuurisempaa, varsinkin suurissa kaupungeissa. Turpeisen mielestä psykologinen taito potilaiden kohtaamisessa on tärkeää, kuten myös kielitaito.
– Iso hatunnosto niille, jotka tekevät perushoitoa ja vaikuttamista heikosti suomea osaavan väestön kanssa. Olen sitä mieltä, että koska ollaan Suomessa, toimitaan Suomen tavalla. Mutta kyllä meidän pitää vähän ymmärtää muualta tulleita – tulla niissä asioissa vastaan, missä voidaan.
”Lisää sinnikkyyttä työyhteisöjen kehittämiseen”
Paitsi maailma, myös hammaslääkärin ammatti on muuttunut sadassa vuodessa paljon. Aluksi ala painottui lähinnä hampaiden poistoihin, mutta vuosikymmenten myötä yhä useammat ovat voineet pitää hammaslääkärien avulla hampaat suussaan.
– Kysyn usein potilaalta lopputarkastuksessa, mitä asioita olet hoitojakson aikana oppinut. Tosi moni sanoo, että ainakin olen oppinut harjaamaan hampaat! Se on paras asia, mitä voin kuulla, lasten kanssa enimmäkseen työskentelevä Turpeinen kertoo.
Turpeinen pohtii, että hänen työuransa aikana hammaslääkäriys on pysynyt samanlaisena, mutta terveyskeskuksissa toimenkuva on kaventunut ja paine tehdä nopeasti tulosta niukoilla resursseilla lisääntynyt. Eipä julkisella sektorilla ole toki koskaan erityisen leveästi eletty.
Turpeinen kokee, että 20 vuodessa sitoutuminen työhön sekä työpariuden arvo on heikentynyt.
– Kun on jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, onhan sitä joskus ihan takki tyhjä työpäivän jälkeen. Ymmärrän, että aina työparina ei ole sama ihminen, se ei ole tätä päivää. Mutta toivottavasti jossain määrin arvostettaisiin sitä, että työpareina voidaan tukea toinen toisiamme tämän aika raskaan työn kanssa.
Turpeinen toivoisi sinnikkyyttä työyhteisöjen kehittämiseen sen sijaan, että äänestetään jaloilla.
– Tämä on hyvin itsenäinen ja autonominen työ. Sen vuoksi tuntuu vieraalta, jos meille sanellaan, kuinka paljon saat käyttää aikaa tai miten sinun täytyy tehdä jotain. Meillä on joka kerta erilainen potilas ja me olemme erilaisia persoonia.
Jutun lähteinä on käytetty Hammaslääkäriliiton jäsenrekisteriä, liiton vuoden 2023 Työmarkkinatutkimusta, liiton 50-vuotishistoriikkia sekä Hammashoidon perinne -kirjaa.