Liitto kutsui aiemmat puheenjohtajansa juhlavuoden kakkukahveille. Hyväntuulinen joukko muisteli maaliskuun alussa menneitä ja kuuli nykyisestä. Lehti kysyi jokaiselta sekä oman kauden suurinta haastetta että mieleen jääneintä onnistumista.
Etiikka-asiat alulle
Heikki Vuorela, puheenjohtaja 1994–1999
”Minun ajankohtanani haasteena oli tarpeellisen suusairauksien hoidon ulottaminen koko väestöön yhteiskunnan tuella. Vuodesta 1964 lähtien Kela-korvausta oli saanut vain tilanteissa, joissa hoito oli välttämätöntä muun sairauden hoitamiseksi.
Vuonna 1991 toteutui lakimuutos, jolla hammashoidon Kela-korvaukset laajenivat koko väestöön. Sitten tuli syvä lama ja hallitus yritti kumota päätöksen. Liitolla oli kova työ vaikuttaa, ettei eduskunta peru lakia, vaan siirtää sen toimeenpanoa. Sitten sitä siirrettiin koko 1990-luku – laki toteutui lopulta 2002.
Lamaan liittyi myös jäsenkunnan työttömyyden lisääntyminen, kuten lääkäreilläkin. 1990-luvun loppua kohden työllisyys alkoi normalisoitua.
EU:n myötä ihmisoikeuksiin alettiin suhtautua tarkemmin. Etiikasta oli keskusteltu hammaslääkärikunnassa aika vähän. Tilanne muuttui, kun valanvannomistilaisuudet toteutuivat 1997 lähtien arkkiatrin aloitteesta. Liitto päätti myös uudistaa eettiset ohjeensa, johon asiantuntijaksi kutsuttiin terveydenhuollon etiikan dosentti Martti Lindqvist. Myöhemmin liittoon perustettiin eettinen valiokunta. Olen ilahtunut, että liitossa etiikka-asia jäi elämään ja on kehittynyt hyvään suuntaan.”
Kaikki yhteistyö tiivistyi
Liisa Luukkonen, puheenjohtaja 2000–2005
”Sanoisin, että puheenjohtajakaudellani tärkein saavutus oli yhteistyön tiivistyminen monella eri saralla.
Vuonna 2002 koko väestö pääsi julkisen suun terveydenhuollon piiriin, ja Kela-korvaukset laajennettiin koko väestölle aiempien ikärajojen sijaan. Pari vuotta myöhemmin säädettiin hoitotakuu. Liitto peräänkuulutti päättäjille molempien sektorien työpanoksen huomioimista ja työn tasaamista sektorien välillä. Yhteistyömuotoja, kuten ostopalveluita, alettiin kehittää, ja vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen sektorin välillä alkoi pikkuhiljaa hälvetä.
Suurin haaste oli työvoimatilanteessa. Vaikka virkoja perustettiin ja yksityisiä työmahdollisuuksiakin avautui, niitä kaikkia ei saatu täytettyä. Työvoima jakautui epätasaisesti sekä alueittain että sektoreittain. Liiton toiminnassa keskeisenä tehtäväkenttänä oli koulutusmäärien saaminen tasapainoon. Vuonna 2004 hammaslääketieteen opinnot alkoivat uudelleen Turussa. Yliopistotkin lähentyivät toisiaan, ja yhteistyö tiivistyi. Myös liitto ja Apollonia lähenivät, ja oli hyvä yhteistyön henki.
Oltuamme pari vuotta mukana EU-alueen hammaslääkärijärjestössä meille tuli vuodeksi 2002 kiertävä puheenjohtajuus kongressijärjestelyineen. Liiton kansainvälinen yhteistyökin tiivistyi.”
Liitosta luotettava lobbari
Pirkko Grönroos, puheenjohtaja 2006–2011
”Puheenjohtajakauteni oli yhtä sote-uudistusta. Hoitojonot olivat ongelmana monissa kaupungeissa, ja päättäjille korostettiin palvelujen kysynnän tasaamista terveyskeskusten ja yksityisen sektorin kesken. Kela-korvaukset olivat pyörityksessä, ja liitto perusteli niiden välttämättömyyttä suun terveydenhuollossa. Kela-korvaustaksojen korotus vuonna 2007 oli hieno saavutus.
Tärkeimpänä saavutuksena pidän aiempaa strategisempaan toimintaan siirtymistä. Puhtaalta pöydältä alettiin pohtia, miten väestön suun terveyspalvelut pitäisi järjestää. Vuoteen 2020 asti ulottunutta liiton strategiaa alettiin valmistella, ja se päätettiin uusia jatkossa säännöllisesti. Liitosta tuli luotettava lobbari, jota kuunnellaan. Saimme kanavat auki sekä ammattijärjestönä että terveyspoliittisena vaikuttajana.
Haasteenahan toiminnassa on, että jäsenistössä on sekä työntekijöitä että työnantajia, ja kaikkien erilaisissa työtehtävissä toimivien jäsenten näkökulmat pitää huomioida.
Olin niin pitkään, lähes 30 vuotta, liiton luottamustehtävissä – ensin paikallistoiminnassa, sitten valtuustossa ja hallituksessa, ja puheenjohtajakauden jälkeen vielä valtuuston puheenjohtajana sekä CED:n hallituksessa –, että saavutuksia ja haasteita tulee peilattua pidemmältä aikakaudelta.”
Lopulta pois leikkausuhan alta
Sirpa Korhonen, puheenjohtaja 2012–2016
”Tuntuu, että aina oli sama yhteiskunnallinen ongelma – resursseja on liian vähän.
Vuonna 2013 maan hallitus haki säästöjä kuntien lakisääteisiä tehtäviä karsimalla ja aikuisten suun terveydenhuollon palvelut joutuivat aiemmin kokemattoman leikkausuhan alle.
Liitto käynnisti mittavan vaikuttamistyön, jonka tavoitteena oli turvata suun terveydenhuollon lakisääteinen asema.
Muistan, että saimme valtuuston kokoukseen tiedon, että suun terveydenhuolto pysyy hallitusohjelmassa, eikä pääsyä hoitoon rajata aikuisilta ikärajoilla. Se oli suuri tapaus, kokous oli aivan hurmoksellinen.
Toiminnanjohtajien vaikuttamistyö oli ollut tilanteessa ansiokasta, sillä puheenjohtaja-aikanani toimin täysiaikaisena terveyskeskushammaslääkärinä Tampereella enkä juuri pystynyt osallistumaan poliitikkotapaamisiin.
Liiton toiminta on jatkumo. Asiat eivät muutu vuodessa tai kahdessa, vaan työ on pitkäjänteistä ja vastuullista. Tärkeää on, että luottamus päättäjiin säilyy. Puheenjohtajakauteni aikana viestiä suunterveyden merkityksestä yleisterveyteen ja hyvinvointiin saatiin vietyä perille niin päättäjille, muille sote-ammattilaisille kuin kansalaisillekin. Enää sitä ei kyseenalaisteta – terve suu on sielun peili.”
Soten ja koronan muutoksia
Sirpa Tilander, puheenjohtaja 2017–2021
”Puheenjohtajakauteni oli muutosta kaiken aikaa. Sekä suurimman haasteen että tärkeimmän saavutuksen toi koronapandemia. Sen alkaessa toimintatapoja muutettiin lyhyellä varoitusajalla – kaikki toiminta siirtyi etätoiminnaksi. Ammattikunnalla oli tietysti paljon kysymyksiä, ja toiminnassa keskityttiin tiedon hankkimiseen ja välittämiseen jäsenille. Kovan paineen alla pystyttiin toimimaan, ja pandemiasta selvittiin – se oli raskasta ja Teams-kokouksineen etäännyttävää aikaa.
Toinen iso asia oli sote-uudistukseen liittyneiden Tampereen ja Keski-Uudenmaan valinnanvapauskokeilujen seuraaminen. Liitto tuki Sipilän hallituksen valinnanvapausmallia, joka olikin toteutumassa mutta kariutui vuonna 2019 perustuslaillisiin puutteisiin. Marinin hallitus kaatoi valinnanvapausmallin, ja liiton vaikuttamistyö keskittyi sen jälkeen siihen, miten yksityishammaslääkärit ja varsinkin pienet yritykset saadaan kytkettyä mukaan sote-toimintaan.
Toimintaympäristö oli voimakkaassa muutoksessa, ja pidän saavutuksena myös siirtymistä toiminnassa aiempaakin strategisempaan suuntaan. Vuodesta 2020 alkaneen strategian pohjaksi tehtiin ulkopuolisten konsulttien avulla toimintaympäristön analysointi.”
Tapahtumarikkaat vuosikymmenet toimistolla
Euroopan unionin pöydissä
Matti Pöyry, toiminnanjohtaja 1999–2019
Mikä tapahtuma on jäänyt mieleesi?
– Suomen EU-jäsenyyden lähestyminen 1990-luvulla nosti EU-maiden hammaslääkäriliittojen yhteisen järjestön (nykyään Council of European Dentists, CED) meille tärkeäksi. Kun Suomesta tuli EU:n täysjäsen 1995, seuraavassa kokouksessa Brysselissä kohdallani oli nimi, Suomen lippu ja EU:n lippu. Se tuntui hienolta. Jes, nyt me ollaan täällä, ikään kuin ytimessä! Brysseliin liittyy myös muisto siitä, että suomalaisilla ja ruotsalaisilla oli jo kännykät, kun muut vielä jonottivat puhelinkoppeihin.
Mikä oli parasta töissä?
– Mahdollisuus tavata kollegoja eri puolilta maata. Toki myös yhteiskunnallinen puoli, päättäjien ja poliitikkojen tapaaminen ja suun terveydenhuollon arjesta kertominen heille. Mielikuvat olivat monesti jopa vääristyneitä, vanhan polven poliitikot olivat käyneet ikänsä yksityishammaslääkärillä ja terveyskeskuksesta ei ollut käsitystä. Toisin päin, nuori poliitikkopolvi ajatteli yksityishammaslääkäriä ja sairausvakuutusta eliittipalveluna ja oikeaa hammashoitoa terveyskeskuksessa tapahtuvaksi. Tehdään aika lailla samaa työtä, sitä sai kertoa.
Onko ammattikunta tai mielikuva siitä muuttunut?
– Tätä on vähän vaikea itse nähdä. Ehkä on niin, että suhde työhön on muuttunut. Enää ei sitouduta samaan uraan koko elämäksi, vaan voi kokeilla monenlaista ja välillä vaikka lähteä useaksi kuukaudeksi matkoille. Julkikuvassa on 2000-luvulla näkynyt esteettisten hoitojen roolin kasvaminen. Kuitenkin toimenpiteistä valtaosa on edelleen karies- ja tukikudosten hoitoa sekä purentavaivojen hoitoa.
Jos voisit siirtyä ajassa, mitä hetkeä historiassa haluaisit tarkastella?
– Vuotta 1972, jolloin tuli kansanterveyslaki. Silloisista kouluhammaslääkäreistä tuli yhdessä yössä terveyskeskushammaslääkäreitä ja työehdot heikkenivät merkittävästi. Samassa yhteydessä joukko helsinkiläisiä terveyskeskushammaslääkäreitä perusti uuden liiton ja jopa lehden kokiessaan, että tarvitaan erilaista edunvalvontaa. Nämä kuitenkin kuihtuivat, ja liitto teki sitten muutoksia, joilla otettiin paremmin koppia myös julkisen puolen edunvalvonnasta. Ilmassa ollut tyytymättömyys purkautui vasta 1984, kun hammaslääkärit olivat lakossa.
Mitä teet nykyisin?
– Teen töitä neljänä päivänä viikossa. Työskentelen oikomistiimissä Vuosaaren terveyskeskuksessa ja yksityisvastaanotolla. Terveyskeskuksessa olen päässyt näkemään tiimityön hyvät puolet eli asioita, joita vuosikaudet käsittelin pääkirjoituksissa. Välillä hoidan lapsenlapsia ja talvella yritin ehtiä myös retkiluistelemaan.
Liiton ääni vallan kulisseissa
Anja Eerola, varatoiminnanjohtaja 1999–2020
Mikä on ollut itsellesi merkityksellisintä?
– Liiton rooli ammattikunnan ja suun terveydenhuollon edunvalvojana. Tärkeätä oli myös liiton työ väestön suunterveyden merkityksen esillä pitämisessä. Aika ajoin liitossa on noussut esiin keskustelu, että onko nyt tärkeää laittaa liiton varoja tähän. Aiheesta keskusteltiin erityisesti, kun liiton ensimmäistä strategiaa tehtiin. Erilaisissa poliitikkojen tapaamisissa olen monet kerrat saanut palautetta, että väestön suunterveyden puolesta puhuminen lisää liiton edunvalvontatyön uskottavuutta.
Onko ammattikunta tai mielikuva siitä muuttunut?
– Hammaslääkärinkin ammatti ja koulutus muuttuvat maailman, säädösten ja järjestelmien muuttuessa. Klisee, hammaslääkärimäinen tapa katsoa asioita pieteetillä, se on varmaankin pysyvämpää.
Mikä oli parasta työssä?
– Monipuolisuus ja itsenäisyys. Saada tavata kollegoja ympäri maata. Sain vaikuttaa asioihin ja esitellä liiton näkemyksiä erilaisissa tilaisuuksissa. Matkalla oli luonnollisesti myös monenlaisia kuluttavia vaiheita. Ilman mahtavaksi kokemaani työyhteisöä ja arvostamaani luottamushenkilöorganisaatiota tätä työtä ei olisi voinut tehdä.
Jos voisit siirtyä ajassa, mitä hetkeä historiassa haluaisit tarkastella?
– Vuonna 2002 toimeenpantua hammashoidon kokonaisuudistusta, jossa lopultakin koko väestö saatiin julkisista varoista tuetun hoidon piiriin. Myös Kela-korvaukset tulivat koko väestölle. Liitto ja isot kaupungit kritisoivat kunnille annettua liian lyhyttä siirtymäaikaa. Vaikka suun terveydenhuoltoon saatiin uudistuksessa paljon rahaa, resurssit osoittautuivat niukoiksi. Tästä alkoivatkin jonot ja hoitoonpääsyn vaikeudet. Samoja ongelmia ratkotaan edelleen.
– Myös syksy 2013 on syöpynyt mieleen. Hallituksen säästötalkoissa esitettiin aikuisten hammashuollon supistamista vain kiireelliseen hoitoon. Laajalla vaikuttamistyöllä tämä saatiin estettyä.
Mitä teet nykyisin?
– Olen paljon liikkeellä akselilla Kotka–Helsinki–Längelmäki. Joka paikalla on vähän oma roolinsa. Kotkassa on paljon kavereita ja lapsenlapset. Helsingissä museokortti on ahkerassa käytössä, ahnehdin taidenäyttelyitä. Längelmäellä vain ollaan talvella, se on ihanaa, ja kesällä koitan kovasti olla perustamatta uusia kukkapenkkejä. Kukkapenkkien kohdalla en ole vielä onnistunut.