Kun hammaslääkäri ryhtyy tutkijaksi, edessä on todennäköisesti ainakin yllätyksiä, innostusta, paljon byrokratiaa ja uuden oppimista. Positiivisesta asenteesta ja sitkeydestä on hyötyä, samoin taloudellisesta liikkumavarasta.
Kymmenisen vuotta sitten Matti Hannulan syventävien opintojen työ näytti niin lupaavalta, että häneltä tiedusteltiin, jatkuisiko tutkimus väitöskirjaksi.
Pitkäaikainen ja satunnaistettu seurantatutkimus vuosina 2004–2018 hoidetuista potilaista keskittyy niskavetohoidon ajoituksen vaikutuksiin. Hannula on perehtynyt erityisesti hammaskaarten muutoksiin sekä hoitojen kustannusvaikutuksiin.
– Väitöstutkimuksestani on julkaistu kaksi osatyötä. Nyt työn alla on kolmas, sitten edessä on itse kirjan kirjoittaminen, Hannula kertoo.
Ortodontian erikoishammaslääkäri toteaa, että väitöksen julkaisuaikataulu on mennyt jo monesti uusiksi. Vaikka Hannulan tekstejä on hionut pitkään ja antaumuksella viisihenkinen tutkimusryhmä, on arviointikierroksilla tullut paljon korjausehdotuksia ja parannettavaa.
– On yllättänyt, kuinka uskomattoman iso prosessi artikkelien työstäminen on. Kaikki vie enemmän aikaa kuin olisi suunnitellut.
Samalla Hannulasta on ollut kiehtovaa huomata, mitä kaikkea voi oppia, kuten tuottamaan tieteellistä tekstiä englanniksi.
– Miten onkaan mahdollista venyttää omia rajoja ja osaamista – oppia asioita, joita kuvittelisi, että ei ikinä osaisi. Se on palkitsevaa.
Yhden osatyön Hannula teki valmiiksi saatuaan kokovuotisen Nuoren tutkijan apurahan Suomen Hammaslääketieteen Säätiöltä vuonna 2021.
Sen jälkeen tutkimus on edennyt hitaanlaisesti. Hannula tekee töitä oikojana neljä päivää viikossa Pohjois-Suomen hyvinvointialueella. Yhden päivän hän työskentelee Oulun yliopistolla, jossa tutkimukseen käytettävästä ajasta kilpailee myös opetus.
Lue koko juttu ja kahden muun tutkijan haastattelut Hammaslääkärilehdestä 8/2024.