Post

Nimien takanaNimien takana: Aili Ravila

21.4.2020Terhi Palomäki
nimien-takana_raivila_postikortti

Maaliskuussa vuonna 1935 helsinkiläinen hammaslääkäri Aili Soivio tuli saamaan opetusta oikomisopissa Carin Johansonin luokse. Samaan aikaan Carinin työskentelyyn tulivat tutustumaan myös hammaslääkärit Karin Schauman Turusta sekä Eija Serlachius Porvoosta.

Carin soitti pian Soiviolle opetukseen tulosta ohjeeksi, että tämä saisi itse hankkia potilaat, joita yhdessä hoidettaisiin. Ensimmäinen potilas oli erittäin vaikea hoidettava: hänellä oli madaltunut purenta. Oppilas seurasi työskentelyä ja ”luentoa” kahden tunnin ajan ja toi myös jäljennökset yhdestä potilaastaan.

Opettajana Carin totesi ainakin jälkikäteen niiden olleen surkeat; ikään kuin oppilas ei olisi ymmärtänyt, että leukojen anatomiset osat ovat äärimmäisen tärkeät eivätkä pelkät hampaat.

Myöhemmin samassa kuussa Soivio otti jäljennöksiä Carinin valvonnassa, mutta vieläkään ne eivät opettajan mielestä onnistuneet. Lisäksi oppilas ei ollut ollenkaan huomannut, että potilaalla oli ylilukuinen inkisiivi. ”Mutta kyllä hän kehittyy, kunhan vain ehtii!”

Soivio maksoi opetuksesta 2 500 markkaa, josta hän sai kuitin. Carin myös opetti Soivion 4-vuotiaalle tytölle tikkupurennan: luista paperiveistä piti purra 15 minuuttia päivässä.

Opinnot edistyvät

Huhtikuussa Soivio sai opetusta ligatuuran laittamisessa, joka oli hänelle vaikeaa. Soivio vieraili miehensä, tohtori Atso Soivion kanssa Carinin luona. Soivio lainasi jonkinlaista ruuviavainta oman potilaansa hoitoon. ”Soivio työskenteli hyvin!”

Toukokuussa Carin totesi, että Soivion potilaat olivat liian epäsäännöllisesti hoidossa. Kikin (Carin Johansonin elämäntoveri Sigrid Tammelander) kanssa he valmistivat ja viimeistelivät Soivion jäljennöksiä. Carin sai toisen puolen opetusrahoista ja kirjoitti: ”On mukavaa työskennellä hänen kanssaan, kun voi samalla vähän ansaitakin!”

Kesäkuussa Carin opetti, kuinka tehdään ”joustava hoitosuunnitelma”, ja retentiolevyn sovittaminen muuten valmiille potilaalle samana päivänä oli myös ohjelmassa.

Elokuussa opinnot jatkuivat, ja syyskuussa tuli Soiviolta Pariisista kirje, jossa hän pyysi Carinilta neuvoja opintoihinsa. Kiki esitti idean, että Carin rupeaisi pitämään Soivion kanssa yhteistä oikomisklinikkaa!

Soivio oli yhä Pariisissa, ja Carin sai sieltä lokakuussa pitkän kirjeen. Marraskuussa Soivio palasi Polariksella Pariisista, ja hänen miehensä jäi vielä sinne. ”Sain Pariisista tuomisina hajuvesipullon ja nenäliinan. Olenkohan edes ansainnut moista!”

Tammikuussa 1936 opetus jatkui, Soivio sai potilaakseen Carinilta söötin pikkutytön, jolla oli ”kauheat hampaat”, sekä laittoi renkaita omalle potilaalleen ”ruuvi ulospäin”. Carin keskusteli Soivion kanssa oikomisklinikan perustamisesta, ja tämä tarttui ideaan sellaisella riemulla, että harvoin näkee.

Soivio kutsui Carinin kahville kotiinsa. ”Siellä oli oikein mukavaa. Aili oli hyvin kohtelias samoin kuin hänen kaksi lastaan. Herra Soivio, kirurgi, kertoi viihdyttävästi professori Veaunin leikkaustekniikasta, jota hän oli opiskellut Pariisissa Veunin luona. Pyysin ja sain erikoispainoksen tästä julkaisusta, joka käsitteli leikattua alaleukaa ja III luokan avopurentaa.”

(Tiina Laitisen historian pro gradu -tutkielmassa Richard Faltinin kokemukset Suomen Punaisen Ristin sotakirurgina Venäjän−Japanin sodassa 1904−1905, Tampereen yliopisto 2010, kerrotaan, että nimenomaan professori Richard Faltin antoi Veaunille suositukset Atso Soivion jatko-opintoja varten tämän klinikalla. Atso Soiviosta tuli plastiikkakirurgiassa Faltinin työn jatkaja.)

Helmikuussa Soivio tuli potilaansa kanssa, jolle hän oli laittanut yläinkisiiveihin renkaat, ”hylsor” ja kullannut ne. ”Hyvät tuli; hän edistyy päivä päivältä!”

Myöhemmin helmikuussa Carin soitti Soiviolle, ettei millään ole saanut keskitettyä erityisen mielenkiintoisia potilaita oppituntipäivälle, mutta oppilas olisi silti tervetullut tunneilleen.

Maaliskuussa Soivio oli jälleen tunnillaan. Hän kertoi, että hänen miehensä Atso oli ilmoittanut Faltinille Abessinian Dagaburiin, että joku parolalainen liikemies oli kuollut ja testamentannut suuren määrän rahaa Punaiselle Ristille huuli- ja suulakihalkioiden hoitoon tarkoitetun osaston perustamiseksi. Soivio oli huolehtinut miehen ”affääreistä”. ”Kyllä Faltin nyt ilahtuu! Se on hänen unelmansa.”

Tammikuussa oli juuri ollut hammaslääkärikokous Hammasklinikalla, jossa Faltin oli pitänyt esityksen suulakihalkioista. Lisäksi jo marraskuussa 1934 Carin oli saanut professori Faltinilta erityispainoksen huuli- ja suulakihalkioiden hoidosta.

Huhtikuussa Carin kertoi useista oppitunneista lyhyesti. Soivio lähti Kolille hiihtämään ja lähetti opettajalleen neilikoita pääsiäistervehdyksenä.

Carin paneutui J. H. Waldenströmin artikkeliin Ruotsin Hammaslääkäriseuran 75-vuotisjuhlanumerossa. Abessinian sota ja ruotsinkielisen hammaslääkäriyhdistyksen perustaminen olivat tuolloin Carinille paljon pohtimista vaativia asioita.

Toukokuussa Soivio pyysi apua kirjeen kirjoittamiseen Amerikkaan koskien opintoja siellä. Sekä Soivio että tytär olivat sairaina.

Opettajan kärsivällisyys koetuksella

Kesäkuussa Soivio kertoi, että hän meneekin Kööpenhaminaan miehensä kanssa eikä Osloon. Veaun pitää siellä esityksen kirurgien konferenssissa. Carin antoi Soiviolle Edward M. Griffinin osoitteen New Yorkissa. ”Ihan kuin hänen mielenkiintonsa minun ortodontiaani olisi vähäisempi kuin hänen aloittaessaan. Kärsivällisyyttä ja sitkeyttä häneltä puuttuu nyt myös!”

Heinäkuussa Soivio ja miehensä vierailivat Birkassa, ja elokuussa tämä jo soitti Kööpenhaminasta.

Lokakuussa Carin kertoi puhuneensa molempien Soivioiden kanssa puhelimessa. ”Herralla on ollut jo 50 huulihalkioleikkausta tämän vuoden aikana.”

Soivio lähetti Carinille potilaansa, jolle oli laittanut kojeen. ”Kaikki oli päin mäntyä! Otin pois molemmat kaaret.”

Tri Helmi Kulovedeltä tuli Carinille kirje USA:sta. Hän lähetti kaksi erityispainosta E.M. Griffiniltä. ”Olin lukenut ne jo Dental Cosmosista!”

Tammikuussa 1937 oli Soivio opissa pitkästä aikaa. Hän oli aivan viimeisillään raskaana. Hän kysyi neuvoa, minkälainen koje pitäisi tehdä leukakaarien pidentämiseksi ja tilan saamiseksi 5-:lle.

Helmikuussa Soiviot saivat pojan, ja Carin lähetti onnittelukukat. Samaan aikaan presidentinvaalitulos, jossa Kalliosta tuli presidentti huolestutti Carinia. ”Suomalainen talonpoika, joka osaa vain yhtä kieltä maan kahdesta kielestä. Mitähän tästä seuraa? Ken elää, näkee.”

Huhtikuussa Soivio tuli erään potilaansa kanssa, jonka hoito olikin edistynyt melko hyvin. Carin laittoi intermaksillaarisen kumivedon tytölle. ”Soivio tuntuu unohtaneen paljon siitä, mitä olen opettanut! Hän lupasi referoida huomenna alkavan B. Kjellgrenin kurssin tarkasti minulle, minähän hänet luennoimaan kutsuin.” (Ruotsalainen B. Kjellgren esitteli vuonna 1929 sarjapoisto-ajatuksen.)

Soivion tullessa loppukuusta taas kahden potilaansa kanssa, kirjoitti hiukan ahdistuneen oloinen opettaja: ”Hän ei oikein tunnu ymmärtävän, miten noita tapauksia tulisi hoitaa. Mutta hän on edistynyt hyvin kursseissa, jotka hän aikoo suorittaa. Mutta ei ihminen viisastu, ellei aio paneutua välttämättömiin käytännön hoitoihin.”

Soivio vieraili kahden lapsensa kanssa ja Carin ihmetteli hulinaa, joka oppilaalla oli ympärillään.

Kaarihankaluuksia

Syyskuussa Soivio kertoi, että hän aikoo suorittaa kurssin Nevrezén luona Pariisissa. Hän on jo kirjoittanut sinne ja kysynyt, onko Nevrezén kirja jo julkaistu tai oliko sopivia kursseja tulossa. Carin sanoi suoraan, että tämän pitäisi suorittaa ensin jo aloittamansa kurssi ja hoitaa valmiiksi tapaukset, jotka on aloittanut, jotta hän voisi ne hyväksyä. ”Hän haluaa tehdä vain jousia, mutta ei kaaria, koska ne ovat niin vaikeita. Voi hyvänen aika! Anglen kojeet kaarineen ovat helpoimpia kojeita, mitä olemassa on, jos vain tietää, mitä haluaa tehdä.”

Carin joutui työskentelemään jälleen puolitoista tuntia Soivion kaarten kanssa, kun ne näyttivät niin heikoilta.

Lokakuussa kaarihankaluudet jatkuivat. Soiviolla oli mukanaan jäljennökset, joihin ei osannut laittaa kaaria. Oppilas halusi, että ne tulisivat kerralla kunnolla laitettua ja pyysi siksi saada tulla potilaansa kanssa. ”Keneltäköhän minä kysyisin apua − en keneltäkään.”

Tammikuussa 1938 Carinilla ei ollut juuri oppitunteja: hän luki sen sijaan toista kertaa Rolf Selmer-Olsenin erikoispainosta hampaiden kallistumisesta. Soiviolta tuli kukkia ja tieto, että hän ei ole päässyt, koska on maannut potilaana kuusi viikkoa. Carinia työllisti puolestaan kaksostutkimuksen teko.

Maaliskuussa 1938 Elma Aspelund kysyi, tiesikö Carin entisen oppilaansa Agda Alfthanin muutosta Helsinkiin ja aikeista aloittaa oikomisvastaanoton pito. ”He ilmiselvästi uumoilevat, että lopettaisin vastaanottoni!”

Soivio oli potilaansa kanssa opissa, mutta huhtikuussa Carin kuuli, että hän olikin taas jo miehensä kanssa Pariisissa. ”Mitä potilaiden hoidoista tulee, jos on noin paljon poissa tai matkoilla!”

Kohti Amerikkaa

Toukokuussa 1938 kollega Gladys Ekström tuli kysymään yhdestä potilaastaan. Ekström oli lähettänyt potilaita Vaasasta Carinille aiemminkin ja hoitanut heitä sitten vastaanotollaan tämän ohjeiden mukaan. Hän kysyi myös, voisiko tulla loka−marraskuussa Carinin oppilaaksi.

Kuun lopussa Aili Soivio soitti ja oli kovin onneton: hänen hakemuksensa Harvardin yliopiston oikomisopin osastolle oli hylätty. Hänen miehensä soitti suosituksia johonkin toiseen yliopistoon. Soivio kertoi myös, että yhden hänen potilaansa oikomishoidon Carinin johdolla ja opastuksella maksaa koulu. ”Mikähän suhde tytöllä on kouluunsa?”

Heinäkuussa 1938 Carin sai kirjeen Aili Soiviolta: tämä pyysi suosituskirjettä opintomatkalleen USA:han. ”Tunsin pientä ärtymystä ja hyväksikäytön makua, mutta totta kai lupasin.” Muutaman päivän Carin luonnosteli Soivion todistusta.

Elokuussa 1938 Aili Soivio tuli yhtäkkiä Carinin luo USA:sta tulleen sähkeen kanssa. Sähkeessä kerrottiin, ettei hän voisi saada minkäänlaista todistusta Ann Arborin yliopiston kurssista, koska olisi ylimääräisenä oppilaana tuolla kurssilla. Hän oli aivan tuohduksissaan.

Elokuun lopussa Aili Soivio oli Carinia hyvästelemässä. Hän matkustaisi perheensä kanssa Amerikkaan, ja siis opiskelisi kaikesta huolimatta Ann Arborin yliopiston kurssilla. Lapset ja palvelustyttö lähtisivät mukaan. Syyskuun toisena päivänä Soivio matkusti ensin Turkuun, sieltä Kööpenhaminaan ja sieltä puolalaisella höyrylaivalla New Yorkiin.

Loka−marraskuun ajan Soivion paikan oppilaana täyttikin sitten Gladys Ekström Vaasasta. Tämä oli erityisen innostunut juottamisesta ja kyläili myös kollega Leena Helinin luona.

Joulukuussa Carin sai Soiviolta kirjeen Ann Arborista. ”Melko mielenkiintoinen kirje koulusta ja opetuksesta. Liitteenä oli myös lehtileike paikallislehdestä.”

(Kyseinen lehtileike on Åbo Akademissa. Kuvassa ”helsinkiläinen tohtori Soivio” seisoo kolmen lapsensa kanssa puutarhassaan, ja hänen kerrotaan opiskelevan tutkintoa yliopistossa.)

Terhi Palomäki, HLL
Hammaslääketieteen historian seura Aurora ry

Kuvat: Aili Soivion Ann Arborista Carin Johansonille lähettämä kortti (Muistojen Pälkäne -sivu, Yrjö Tikka).

Nimien takana

Hammaslääketieteen historian seura Auroran jutuissa esitellään Suomessa työskennelleitä hammaslääkäreitä, joista on kirjoitettu muistiin tarina tai muistelma.

Carin Johanson (1870–1953) oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen ortodontiaan erikoistunut hammaslääkäri.

Hänen jäämistönsä löytyi kesällä 2014 Pälkäneeltä Birkan talosta, jonka hän aikoinaan omisti.

HLL Terhi Palomäki on tutkinut Johansonin henkilöhistoriaa mm. tämän päiväkirjoihin perehtyen.

Lue myös
Etsitkö näitä?