Erikoishammaslääkärien koulutusresurssiin panostaminen on välttämätöntä, painottaa Hammaslääkäriliitto. Vain näin voidaan turvata väestön hoidontarpeen kannalta riittävä erikoishammaslääkärimäärä ja koulutuksen laatu.
Tulevaisuuden erikoishammaslääkäritarvetta käsitellään sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa selvityksessä. Taustahaastatteluihin osallistui useita Hammaslääkäriliiton asiantuntijoita.
Erikoishammaslääkärien tarvetta lisäävät erityisesti väestön ikääntyminen hampaallisena, ikääntyneiden monisairastavuus sekä hyvää suunterveyttä edellyttävien vaativien lääketieteellisten hoitojen lisääntyminen. Myös maahanmuuttajien osittain heikomman suunterveyden sekä lasten ja nuorten vaativan suun terveydenhuollon tarpeen kasvun arvioidaan lisäävän erikoisosaamisen kysyntää.
– Lisäksi potilaiden tulee saada tarvitsemansa vaativat suun terveydenhuollon palvelut asuinpaikasta riippumatta, myös suurten kaupunkien ulkopuolella, sanoo Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.
Keskussairaaloiden roolia vahvistettava
Erikoishammaslääkärien saatavuudessa on melko isoja alueellisia eroja. Selvityksessä asiantuntijoiden näkemykset nykyisen resurssin riittävyydestä ja kohdentumisesta kuitenkin erosivat.
Osa asiantuntijoista toteaa, että tyydyttämätön hoidon tarve selittyy pääosin erikoishammaslääkäriresurssin riittämättömyydellä, osa pitää selityksenä pääosin resurssin epätasaista jakautumista alueellisesti tai sektoreittain.
– Liitto on tuonut esille erikoistuvien hammaslääkärien vakanssien riittämättömyyden ja puutteen koulutuspaikkojen ja kouluttavien erikoishammaslääkärien määrässä. Myös alueelliset erot erikoishammaslääkärien saatavuudessa ja kysynnän erot eri sektorien välillä nostettiin esille, Hietala-Lenkkeri kertoo.
Selvitykseen vastanneista hyvinvointialueista 65 prosenttia ja kaikki yliopistot arvioivat erikoishammaslääkärikoulutuksen henkilöstöresurssit melko tai erittäin riittämättömiksi.
– Koska yliopistosairaalat ovat yksi keskeinen pullonkaula, eikä sinne mahdu enempää EHL-erikoistujia, tulisi lisäksi vahvistaa keskussairaaloiden roolia erikoistumiskouluttajina ja perustaa uusia suun erikoishoidon yksiköitä (SEHYK). Tämä voisi olla yksi osa ratkaisua, Hietala-Lenkkeri sanoo.
Moni kollega juuttuu hakuruuhkaan
Hammaslääkäriliitto muistuttaa, että tarvitaan pitkäjänteistä rahoitusta sekä tarpeeksi kouluttajia ja koulutuspaikkoja yliopistoihin, sairaaloihin ja hyvinvointialueille. Koska koulutuspaikkoja ei nykyään ole riittävästi, ei erikoistumispaikkojakaan kyetä avaamaan todellista tarvetta vastaavasti.
– Tämä tarkoittaa myös sitä, että moni kollega jumiutuu hakuruuhkaan jopa kerta toisensa jälkeen ja jää pettymyksekseen vaille erikoistumispaikkaa, Hietala-Lenkkeri sanoo.