Kaviteetin muotoilu ja sidostus, professori Leo Tjäderhane
Parantavatko kuitulujitteiset muovit (esim. everX posterior) juurihoidetun hampaan restauraation ennustetta?
Kuitulujitteisten muovien vaikutusta juurihoidetun hampaan kestävyyden paranemiseen on tutkittu vielä varsin vähän, eikä kliinisiä seurantatutkimuksia ole. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kuitulujitteiset muovit ovat juurihoidetuissa hampaissa vähintäänkin yhtä hyviä materiaaleja kuin perinteiset yhdistelmämuovit.
Mikä on muovin biofilmiaktiivisuus verrattuna keramiaan?
Yhdistelmämuovin elektrokemialliset pintaominaisuudet tekevät siitä hyvän kasvualustan biofilmin mikrobeille. Ehkä merkittävämpi tekijä on kuitenkin se, että biofilmin mikrobeilla, ainakin S. mutansilla, on kyky tuottaa esteraasi-entsyymejä, jotka pilkkovat yhdistelmämuovien ja sidosaineiden muovimonomeereja, ja hajoamistuotteet puolestaan lisäävät esteraasien tuottoa (1). Tätä ei keraameilla inerttinä materiaalina tapahdu.
Mitä on lämmitetty muovi?
Lämmitetyllä muovilla tarkoitetaan tavallisen hybridimuovin lämmittämistä esimerkiksi 37-asteiseksi tai yli 50 °C:n lämpötilaan, mikä lisää yhdistelmämuovin juoksevuutta ja siten adaptaatiota kaviteettiin. YM-kapseleiden ja -ruiskujen lämmittämiseen on olemassa omia laitteita, mutta yksinkertaisimmillaan sen voi tehdä Minigrip-pussin ja lämminvesihauteen avulla. Lämmitettyä yhdistelmämuovia voidaan käyttää myös epäsuorien täytteiden sementointiin (2). Lämmittäminen yli 50 °C:n voi kuitenkin lisätä kaviteetin seinämiin kohdistuvia kovettumis-kutistumisjännitteitä ja siten esimerkiksi hammaskudoksen mikrofraktuuroiden riskiä (3, 4).
Pitäisikö pulpa kattaa syvässä preparoinnissa ennen muovipaikan tekoa?
Kliinisten seurantatutkimusten mukaan kattamisesta ei ole mitään hyötyä syvien kaviteettien korjaavassa hoidossa (5). Sitä voi kuitenkin halutessaan käyttää vaiheittaisessa ekskavoinnissa karioituneen pulpakudoksen päällä, jos haluaa helpottaa väliaikaisen täytteen poistoa.
Heikentääkö juurihoidossa käytetty NaOCl dentiinin kollageenia niin, että se vaikuttaa restauraation sidostukseen? Voiko tähän jotenkin vaikuttaa?
Juurihoidon aikana NaOCl:n vaikutus mineralisoituneeseen kollageeniin on niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä sidostamiseen. Lopullinen paikka olisi kuitenkin parasta tehdä eri käynnillä, jolloin mahdollinen jäännös-NaOCl ei enää vaikuta sidostamiseen.
Vaikuttavatko iän tuomat muutokset dentiiniin sidostumiseen?
Tutkimusten mukaan eivät vaikuta. Laboratoriotutkimuksissa ei kuitenkaan yleensä huomioida dentiininesteen virtausta pulpan suunnasta, joka saattaa vaikuttaa sidoslujuuteen nuorissa hampaissa etenkin lähellä pulpaa, jossa tubulukset ovat laajimmillaan.
Miten toimitaan approksimaalilaatikossa, kun hampaan ympäri kulkee nauhamainen kiillekaries ienrajan tuntumassa?
Tämä on yksi niitä tilanteita, joihin on vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta. Lähtökohtaisesti yhdistelmämuovitäytteen saumat tulisi pyrkiä saamaan ehjälle kiilteelle ja dentiinille mahdollisimman hyvän saumatiiviyden varmistamiseksi. Tilanteen mukaan voisi harkita käyttävänsä korkean viskositeetin lasi-ionomeeria alustäytteenä, etenkin jos potilas on kariesaktiivinen ja kariesriski on korkea. Fluorivaikutuksen lisäksi nykyaikaisten korkean viskositeetin lasi-ionomeerien (esim. Fuji IX, Riva Self Cure, Chemfil Rock) kestävyys kulutusta ja eroosiota vastaan ovat paljon paremmat kuin vanhemmilla hyvin juoksevilla lasi-ionomeereilla (6, 7).
Miten saada paras mahdollinen sidos laajasti hypoplastisissa/hypomineralisoituneissa hampaissa?
Hypoplastisen tai -mineralisoituneen kiilteen voi happoetsauksen jälkeen puhdistaa NaOCl:lla, joka liuottaa kiilledefektiin kehityksen aikana jääneet proteiinit. Lyhyt käsittelyaika (esim. 30–60 s) ja huolellinen pesu käsittelyn jälkeen estävät NaOCl:n vaikutusta sidosaineen polymerisaatioon. Saavutettu kiillesidoslujuus voi olla jopa n. 25 % parempi (8, 9).
Dimetyylisulfoksidi sidoksissa. Mikä kokemus tällä hetkellä?
Dimetyylisulfoksidi (DMSO) on liuotin, joka vaikuttaa veden käyttäytymiseen siten, että dentiinin pintajännitys pienenee ja kostutettavuus paranee, jolloin sidosaine leviää tasaisemmin ja tunkeutuu syvemmälle paljastuneeseen kollageeniverkostoon (10, 11). DMSO:lla on laboratoriotutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia sekä välitöntä että pitkäaikaista sidoslujuutta parantavana aineena (10, 12, 13). Kliinisiä tutkimuksia, saati sitten kaupallisia valmisteita, ei toistaiseksi ole saatavilla.
Kaviteetin kuivaus ennen sidostamista: kuinka kuivaksi/kosteaksi?
”Lammikot” pois; pinnan tulee olla kiiltävänkostea.
Klooriheksidiini sidostamisessa, vesi- vai alkoholiliuos? Heikentääkö alkoholin kuivattava vaikutus sidosta?
Tutkimuksissa ei ole pystytty luotettavasti osoittamaan eroa klooriheksidiinin vesi- tai alkoholiliuoksen välillä. Mm. Klorhexolilla, joka sisältää paljon alkoholia, on saatu hyviä tuloksia (Tjäderhane ym., julkaisematon tieto).
Kuinka pitkään hammasta käsitellään chx:llä?
Valtaosa tutkimuksista on tehty 30–60 sekunnin käsittelyajalla. Koska klooriheksidiini tarttuu pintoihin nopeasti ja tehokkaasti, 30 s on todennäköisesti täysin riittävä käsittelyaika.
Millaisiin kaviteetteihin chx ja milloin ei?
Periaatteessa kaikki kaviteetit voi käsitellä klooriheksidiinillä.
Onko chx:n vahvuudella väliä kaviteetin käsittelyssä? Ongelma on, että kaupallisesti ei tahdo saada kuin 2 %:n endoa.
0,2–2 %:n vahvuus on riittävä, etenkin 2-prosenttisella klooriheksidiinillä on laboratoriokokeissa saatu hyviä tuloksia (14, 15). Varmin valinta voisi olla Cavity Cleanser (Bisco), 2-prosenttinen klooriheksidiiniliuos, joka on tarkoitettu kaviteetin desinfektioon ja parantamaan sidosaineen kiinnittyvyyttä ja jonka on osoitettu estävän kollageenin hajoamista sidospinnassa (16).
Valmistaja vastaa aineesta, käyttäjä käyttöohjeen lukemisesta. Missä käyttöohjeessa lukee chx:n käytöstä?
Tuskin missään (lukuun ottamatta edellä mainittua Cavity Cleanseria), mm. koska valmistajilla ei varsinaisesti ole mielenkiintoa tutkia tai markkinoida tekniikoita, jotka poikkeavat sidosaineen peruskäsittelystä. Valmistajat myös haluavat markkinointisyistä antaa mahdollisimman helpot ja yksinkertaiset ohjeet. Kuitenkin esimerkiksi 3M:n sivuilta löytyvä ”Usein kysyttyjä kysymyksiä” -esite nimenomaan kehottaa olemaan käyttämättä muita kaviteetin käsittelyaineita kuin klooriheksidiiniä.
Onko parempi tehdä approksimaaliseinämä pienissä erissä vai rakentaa reuna yhdessä erässä (noin 1 mm:n paksuisena)?
En tiedä yhtään tutkimusta, jossa olisi osoitettu kummankaan menetelmän paremmuutta toiseen verrattuna. Kyse onkin enemmän työskentelytavasta ja mieltymyksestä: tekniikka, joka tuntuu itsestä paremmalta ja helpommalta, tuottaa todennäköisesti paremman lopputuloksen.
Viitteet:
- Stewart CA, Finer Y. Biostable, antidegradative and antimicrobial restorative systems based on host-biomaterials and microbial interactions. Dent Mater 2019; 35(1): 36–52. doi: 10.1016/j.dental.2018.09.013.
- Goulart M, Borges Veleda B, Damin D, Bovi Ambrosano GM, Coelho de Souza FH, Erhardt MCG. Preheated composite resin used as a luting agent for indirect restorations: effects on bond strength and resin-dentin interfaces. Int J Esthet Dent 2018; 13(1): 86–97.
- Walter R, Swift EJ Jr, Sheikh H, Ferracane JL. Effects of temperature on composite resin shrinkage. Quintessence Int 2009; 40(10): 843–7.
- Elsayad I. Cuspal movement and gap formation in premolars restored with preheated resin composite. Oper Dent 2009; 34(6): 725–31. doi: 10.2341/09-012-L.
- Tjäderhane L, Tezvergil-Mutluay A. Performance of adhesives and restorative materials after selective removal of carious lesions: restorative materials with anti-caries properties. Dent Clin North Am (katsausartikkeli; tarjottu julkaistavaksi).
- Scholtanus JD1, Huysmans MC. Clinical failure of class-II restorations of a highly viscous glass-ionomer material over a 6-year period: a retrospective study. J Dent 2007; 35(2): 156–62.
- Bueno LS, Silva RM, Magalhães APR, Navarro MFL, Pascotto RC, Buzalaf MAR, Nicholson JW, Sidhu SK, Borges AFS. Positive correlation between fluoride release and acid erosion of restorative glass-ionomer cements. Dent Mater 2019; 35(1): 135–143. doi: 10.1016/j.dental.2018.11.007.
- Aras S1, Küçükeşmen C, Küçükeşmen HC, Sönmez IS. Deproteinization treatment on bond strengths of primary, mature and immature permanent tooth enamel. J Clin Pediatr Dent 2013; 37(3): 275–9.
- Ekambaram M, Anthonappa RP, Govindool SR, Yiu CKY. Comparison of deproteinization agents on bonding to developmentally hypomineralized enamel. J Dent 2017; 67: 94–101. doi: 10.1016/j.jdent.2017.10.004.
- Stape TH, Tjäderhane L, Marques MR, Aguiar FH, Martins LR. Effect of dimethyl sulfoxide wet-bonding technique on hybrid layer quality and dentin bond strength. Dent Mater 2015; 31(6): 676–83. doi: 10.1016/j.dental.2015.03.008.
- Mehtälä P, Pashley DH, Tjäderhane L. Effect of dimethyl sulfoxide on dentin collagen. Dent Mater 2017; 33(8): 915–922. doi: 10.1016/j.dental.2017.04.018.
- Stape TH, Tjäderhane L, Tezvergil-Mutluay A, Yanikian CR, Szesz AL, Loguercio AD, Martins LR. Dentin bond optimization using the dimethyl sulfoxide-wet bonding strategy: A 2-year in vitro study. Dent Mater 2016; 32(12): 1472–1481. doi: 10.1016/j.dental.2016.09.015.
- Salim Al-Ani AA, Mutluay M, Stape THS, Tjäderhane L, Tezvergil-Mutluay A. Effect of various dimethyl sulfoxide concentrations on the durability of dentin bonding and hybrid layer quality. Dent Mater J 2018; 37(3): 501–505. doi: 10.4012/dmj.2017-213.
- Montagner AF, Sarkis-Onofre R, Pereira-Cenci T, Cenci MS. MMP Inhibitors on Dentin Stability: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2014; 93(8): 733–43. doi: 10.1177/0022034514538046.
- Loguercio AD, Hass V, Gutierrez MF, Luque-Martinez IV, Szezs A, Stanislawczuk R, Bandeca MC, Reis A. Five-year Effects of Chlorhexidine on the In Vitro Durability of Resin/Dentin Interfaces. J Adhes Dent 2016; 18(1): 35–42. doi: 10.3290/j.jad.a35514.
- Hebling J, Pashley DH, Tjäderhane L, Tay FR. Chlorhexidine arrests subclinical degradation of dentin hybrid layers in vivo. J Dent Res 2005; 84(8): 741–6.
Kuinka teen hyvän muovitäytteen?, HLL Kaj Karlsson
Teflonteipin puhtaus? Voiko huoletta tunkea ientaskuun?
Teflonteipin voi steriloida autoklaavin tekstiiliohjelmalla ja sen voi sen jälkeen huoletta ”tunkea” ientaskuun. Eipä se moneen kertaan avattu ientaskulankapakkauskaan juuri poikkea tästä. Halutessaan voi esimerkiksi sipaista vielä chx-geeliä ientaskun suulle ennen teipin laittoa.
Kerroit käyttäväsi sivellintä etuhampaiden paikkauksessa. Miten sivellin steriloidaan? Vai onko kertakäyttöinen?
Siveltimen käyttöikä ei ole kovin pitkä, mutta sen voi pyyhkimisen jälkeen kylmästeriloida esimerkiksi Delicol-nesteessä.
Lasten paikkaushoito, HLT, EHL Helena Yli-Urpo
Maitohampaan amputaatiotekniikka?
Hyvin lyhyt versio: Kruunupulpa poistetaan varoen kontaminaatiota juurikanavien suille saakka. Verenvuodon tyrehdyttämisen ja NaCl-huuhtelun jälkeen kanavien suille applikoidaan MTA ja hammas paikataan. Jotta täyte olisi tiivis, on hammas suositeltavaa restauroida ruostumattomalla teräskruunulla. Mikäli MTA:ta ei ole saatavilla, voi sen tilalla käyttää ZOE-pohjaista materiaalia tai IRM:iä. Ennen ZOE/IRM-materiaalien käyttöä on suositeltavaa tyrehdyttää mahdollinen verenvuoto ferrisulfaatilla, joka täytyy huolellisesti huuhtoa pois ennen paikkamateriaalien applikointia.
Voiko pulpan päälle jättää pehmeää hammaskudosta kuten pysyvissä hampaissa?
Hoitopäätökseen vaikuttaa aina kliininen tilanne. Jos oireetonta maitohammasta paikatessa pelkää viimeisen karieshipun poiston yhteydessä perforaatiota, on parempi pelata varman päälle ja olla tekemättä perforaatiota. Jotta tämä hoito onnistuisi, tulee hammas restauroida tiiviillä täytteellä. Mikäli karies selkeästi ulottuu pulpaan ja lisäksi hammas on vitaali, särkyoireet olleet ohimeneviä (ei siis jatkuvaa särkyä), eikä juurten resorptio ole vielä edennyt yli puolenvälin, on pulpotomian teko indikoitua.
Miksi lasten korjaavassa hoidossa suositellaan käytettäväksi kompomeeriä? Kompomeerin fluorin vapauttamisominaisuudet ovat kyseenalaiset ja käsittääkseni työstämisominaisuudet (esim. herkkä kosteudelle) vastaavat perinteistä yhdistelmämuovia. Kaiken lisäksi omasta kokemuksestani tuntuu, että kompomeeri on vaikeammin täpättävää kuin yhdistelmämuovi.
Tekniikan puolesta kompomeeri ei eroa yhdistelmämuovitekniikasta. Kliinisessä työssä kannattaa käyttää sellaista materiaalia, jonka itse parhaiten hallitsee. Kompomeeriä käytetään paljon lasten hammashoidossa, ja juuri tuon fluorin vapauttamisominaisuuden vuoksi sitä on tässä tarkoituksessa suosittu.
Mistä MIH johtuu?
MIH (molaari-inkisiivihypomineralisaatio) -diagnoosissa kiilteen kehityshäiriötä havaitaan vähintään yhdessä kuutoshampaassa ja usein myös etuhampaissa. Laaja-alaiset MIH-muutokset ovat harvinaisia, eikä tarkkaa syytä näille muutoksille tiedetä. Joskus tausta on geneettinen, ja riskitekijöitä voivat olla mm. tietyt yleissairaudet tai infektiokierteet, tietyt varhaislapsuudessa käytetyt lääkkeet tai raskauden aikaiset asiat. Riskitekijät saattavat aikaansaada kyseisiä muutoksia, mutta eivät niinkään yksinään vaan yhdessä. Hoidossa on huomioitava, että karies etenee MIH-hampaissa nopeammin ja on vaikeammin hoidettava kuin normirakenteisessa hampaassa. Tärkeätä on korostaa perheelle, että koska syytä ei yksiselitteisesti osata sanoa, ei ole mitään asiaa, jota perheessä olisi voitu tehdä toisin.
MIH-hoito resiini-infiltraatiolla?
Tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska menetelmästä on vielä kovin vähän kliinistä tietoa ja kokemusta saatavilla. Oletan, että tätä kysytään tässä yhteydessä etuhampaiden kiilteen värimuutosten hoidossa. Itse harkitsisin kahteen kertaan, kannattaako juuri suuhun puhjenneeseen etuhampaaseen tätä menetelmää käyttää: Syynä etuhampaan laaja pulpaontelo ja tämän menetelmän happo, jonka etsausvaikutus ulottuu huomattavasti normaalia etsaushappoa syvemmälle. Mutta myöhemmässä vaiheessa, juuren kehityksen jo päätyttyä, miksi ei. Menetelmää voi kokeilla myös oikomishoidosta aiheutuneiden mineralisaatioläikkien korjaukseen. Niiden suhteen menetelmästä on saatu hyviä tutkimustuloksia. Etuhampaisiin menetelmää on helppo käyttää, sivualueen karieksen ehkäisy resiini-infiltraatiolla vaatinee enemmän harjoittelua.
Mitkä ovat yleisimmät virheet lasten hampaiden teräskruunutuksissa?
Teräskruunutekniikalla saadaan valmistettua kestäviä restauraatioita kustannustehokkaasti varsinkin maitonelosiin, joissa approksimaalivälien tavanomaisten paikkojen kesto on aina kompromissi. Tekniikka on yleisesti ottaen helppo myös potilaan kannalta ajateltuna, ja harjoittelu kannattaa aloittaa kruunuttamalla yksi hammas kerrallaan. Haastavia asioita tekniikassa voi olla esimerkiksi oikean kruunukoon määrittäminen, kruunun muotoilu niin, ettei synny lippaa kruunun ja hampaan rajalle, sekä kahden vierekkäisen hampaan kruunutus, jolloin sovitus ja sementointivaiheessa approksimaaliväli saattaa olla hyvin tiukka. Teräskruunutekniikka on kannattavaa opetella ja ottaa käyttöön. Tekniikan yleisimpiä virheitä on mahdotonta luokitella, koska Suomen mittakaavassa teräskruunujen käyttö on vielä suhteellisen harvinaista ja käyttäjät hyvin rutinoituja.
Juurihoidetun hampaan restaurointi, HLT, EHL Johanna Tanner
Mitä ferrule eli vanne tarkoittaa ja miten se tehdään?
Kruunupreparoinnissa keskeistä on aikaansaada kruunulle hyvä resistenssi vinoja ja kiertäviä voimia vastustamaan. Tämä aikaansaadaan pilarin pystysuorilla, mahdollisimman yhdensuuntaisilla seinämillä. Juurihoidetussa hampaassa, jossa kudosta on menetetty paljon, on tärkeää, että kruunupreparointi ulotetaan pystysuunnassa mahdollisimman pitkältä matkalta hampaan omalle kudokselle, eikä kruunun hiontarajaa jätetä pilarin ja hampaan rajapintaan. Näin kruunu kykenee vastustamaan irrottavia voimia, eivätkä ne kohdistu liiaksi pilarirestauraatiolle. Ideaalitilanteessa n. 1,5–2 mm korkea vannepreparointi voidaan ulottaa koko matkan hampaan ympäri. Mitä korkeampi vanne aikaansaadaan, sitä parempia ovat kruunun retentio ja resistenssi, ja sitä vähemmän kohdistuu haitallisia voimia esimerkiksi nastapilarille.
Millainen on laadukas kuspien kattaminen?
Juurihoidetussa hampaassa kuspi katkaistaan noin 90 asteen kulmassa hampaan pituusakseliin nähden. Näin luodaan kiilteeseen tukeutuvilla ulkoreunoilla täytteelle hyvä aksiaalinen tuki purennan kuormitusta vastaan, eikä kiilavaikutusta pääse syntymään. Epäsuorien täytteiden kyseessä ollessa, jos kuspi on paksu, voi sen ulkopinnalle tehdä kaarros- tai olkapäähionnan, jolloin täytteen retentio paranee. Käytettävä materiaali määrittää tilantarpeen, eli kuspien madaltamisen määrän. Useimpien restoratiivisen hoidon materiaalien vaatimus tilantarpeesta on 1,5–2 mm.
Endo-kruunu vs. muovipilari + erillinen keraaminen kruunu; kumpi on mielestäsi parempi ja miksi?
Jos poskihampaassa on perifeerinen kiille jäljellä, on useimmiten mahdollista restauroida se hyväennusteisesti endokruunulla ja säästää näin tervettä hammaskudosta. Jos taas liimaukseen kelpaavaa kudosta ei enää ole riittävästi, on aihetta hampaan kruunutukseen.
Endodontti on jättänyt runsaasti nastatilaa juurikanavaan juuritäytön jälkeen. Jos nastaa ei restauraatiossa ole tarpeen käyttää, millä on optimaalista täyttää ko. nastatila?
Suosittelen täyttämään tuon nastatilan guttaperkalla eli kuten juurentäytössä normaalisti. Lähetteessä kannattaa ohjeistaa endodonttia nastatilan tarpeesta.
Purennan periaatteet, professori Timo Närhi
Onko hyötyä tehdä yksittäiset yhdistelmämuovirestauraatiot nivelasemaan maksimaalisen inteskuspidaation sijasta?
Nivelasema on syytä rekisteröidä kaikilta potilailta ennen korjaavaa hoitoa – oli sitten kyseessä yksittäisen paikan tai kruunun valmistus. Pieni liuku nivelasemasta interkuspaalisasemaan on täysin normaalia, ja restauraatio voidaan tehdä interkuspaaliaseman määräämänä.
Mistä johtuu, että molaarialueen mediotruusiokontaktit alkavat toisilla jossain vaiheessa aiheuttamaan oireita, vaikka aiemmin olleet oireettomia?
Mediotruusiokontakti ei välttämättä automaattisesti johda akuuttiin traumaattiseen artriittiin, jos alaleuan sivuliikkeet ovat muuten tasapainossa. Mediotruusiokontakti saattaa kuitenkin aiheuttaa nivelen alueelle mikrotrauman. Purentaolosuhteiden muuttuessa mediotruusiokontakti voi muuttua sivuliikettä ohjaavaksi kontaktiksi ja laukaista akuutin artriitin nivelkapselin alueelle.
Voiko discuksen dislokaatio vaikuttaa nivelaseman ”löytymiseen”?
Nivelaseman rekisteröimisen yhtenä edellytyksenä on, että nivelen välilevyt ovat paikoillaan kondyylin ympärillä ja asema on toistettavasti rekisteröitävissä. Tuoreessa palautuvassa diskusdislokaatiossa nivelasemaa ei voi luotettavasti rekisteröidä ennen dislokaation hoitoa. Palautumattomassa diskusdislokaatiossa diskuksen ligamentit fibrotisoituvat ja ottavat yleensä ajan kuluessa diskuksen funktion.
Mitä mieltä olet materiaalipaksuuden rajoitteista alaetualueen kulumien paikkauksissa?
Alaetualueen attritiovaurioiden hoidossa on huomioitava materiaalipaksuuden riittävyys. Ohut muovikerros ei kestä purentarasitusta ilman kiilleseinämän tukea. Oman kokemuksen mukaan 1,5–2 mm:n muovikerros vaaditaan, jotta korjauksesta tulisi riittävän vahva. Eroosion aiheuttamissa vaurioissa riittää usein ohuempikin muovikerros. Vaurio korjataan tässä tapauksessa preparoimalla paljastunutta dentiinikuoppaa syvemmäksi koskematta vauriota reunustavaan kiilleseinämään. Tässä tilanteessa tavoitteena on tukea muovitäytteellä omaa hammaskiillettä lohkeilun ja kulumisen estämiseksi.
Jos restauroin purennan itse IP-asemaan käyttäen apuna digitaalista purennanrekisteröintiä (TScan), voinko joutua vaikeuksiin?
Laajoissa purennan restauroinneissa lähtökohtana on toimiva nivelasema, jossa ei esiinny liukua interkuspaaliasemaan. Tapa, jolla kontaktipisteet määritetään (digitaalinen tai perinteinen purentapaperi) ei vaikuta tähän hoitoperiaatteeseen.
Keraamiset materiaalit ja valmistusmenetelmät, HLT, EHL Jenni Hjerppe
Jos tehdään keraaminen onlay, overlay tai kruunu, miten valokovetus pitää tehdä? Kovettuuko kiinnityssementti luotettavasti?
Kyseisten rakenteiden sementointi kannattaa tehdä kaksoiskovetteisella yhdistelmämuovisementillä. Valokovettajan valo ei läpäise paksumpia keraamikerroksia, ja tällöin näillä alueilla sementti kovettuu kemiallisesti. Sementoinnissa tulee noudattaa materiaalivalmistajan ohjeita.
Kun keramia irtoaa tai lohkeaa, niin missä vika? Tarvitaanko mekaanista retentiota?
Yleisellä tasolla, kun lasikeraamipohjainen rakenne irtoaa, on hyvin usein kyseessä sementointivirhe (materiaaleja on käsitelty väärin tai alueelle on päässyt sylkeä/verta/kosteutta sementoinnin aikana eikä sidostuminen/sementointi ole onnistunut). Tällaista rakennetta suunniteltaessa on tärkeintä varmistaa, että hampaassa on jäljellä riittävästi kiillettä, johon keraaminen rakenne saadaan kunnolla sidostettua. Se, paljonko mekaanista retentiota tarvitaan, määräytyy jäljellä olevan hammaskudoksen, kiillemäärän, potilaan purentavoimien sekä purennan mukaan. Keraamiset materiaalit ovat hauraita ja saattavat joskus lohjeta. Kuitenkin pitkäaikaisissa kliinisissä seurantatutkimuksissa esimerkiksi litiumdisilikaattilujitteisen keraamisen täytteen toimintaennuste on osoittautunut erinomaiseksi (Guess ym. 2013). Keraamin lohkeaminen voi johtua esimerkiksi siitä, että alueelle ei ole saatu riittävää materiaalipaksuutta, purentaa tarkastettaessa hiottua kohtaa ei ole kunnolla kiillotettu, keraaminen rakenne korottaa jossain purentaliikkeessä tai potilas bruksaa. Myös se, mitä keraamista materiaalia on käytetty, vaikuttaa rakenteen pitkäaikaisennusteeseen (ts. mikä on materiaalin mekaaninen kestävyys).
Viite:
Guess P, Selz CF, Steinhart Y-N, Stampf S, Strub JR. Prospective Clinical Split-Mouth Study of Pressed and CAD/CAM All-Ceramic Partial-Coverage Restoration 7-Year Results. Int J Prosthodont 2013; 26: 21–25.
Missä tilanteissa keraaminen MOD on indikoitu ja mikä on täytteiden ennuste?
Keraamista MOD-täytettä suunniteltaessa suosittelen tarkastamaan kuspien hammaskudosmäärän ja kunnon. Tarvittaessa kuspi/kuspit katkaistaan. Keraaminen MOD ei ole kontraindikoitu, mutta esimerkiksi Beierin ym. (2012) kliinisessä seurantatutkimuksessa menetettiin 12 vuoden seurannassa enemmän keraamisia MOD-täytteitä/hampaita kuin 2 pinnan inlay- ja onlay-täytteitä. Keraamisten MOD-täytteiden toimintaennuste 12 vuoden jälkeen oli kuitenkin kyseisessä tutkimuksessa 83,4. Hampaiden vertikaalisia murtumia tutkittaessa Seo ym. (2012) totesivat, että fraktuuroita havaittiin vähemmän hampaissa, joissa oli sidostettava yhdistelmämuovitäyte (4,7 %) tai keraaminen täyte (0,9 %) kuin amalgaami- tai kultatäyte (18,7 % ja 20,5 %).
Viitteet:
Beier US, Kapferer I, Burtscher D, Giesinger JM, Dumfahrt H. Clinical performance of all-ceramic inlay and onlay restorations in posterior teeth. Int J Prosthodont 2012; 25(4): 395–402.
Seo DG, Yi YA, Shin SJ, Park JW. Analysis of factors associated with cracked teeth. J Endod 2012; 38: 288–92.
Lopuksi: Yleisöltä tuli muutamia yksityiskohtaisia kysymyksiä materiaalien käsittelystä esimerkiksi sovituksen ja sementoinnin yhteydessä, suosittelen noudattamaan kunkin materiaalivalmistajan ohjeita etsauksen, silanoinnin jne. suhteen.