Ansiokkaan hammaslääketieteen tutkimustyön perusteella jaettava Apollonia-palkinto myönnettiin tänä vuonna suupatologian professori Tuula Salolle Helsingin yliopistosta.
Salo on väitöskirjatyöstään saakka keskittynyt suun syöpiin. Hänen vuonna 1985 valmistunut väitöskirjansa käsitteli syövän invaasioon liittyvän, tyvikalvoja hajottavan entsyymin puhdistusta ja karakterisointia.
− Puhdistin entsyymin ensimmäisenä maailmassa, Salo kertoo.
Väitöksen jälkeen Salo lähti kahdeksi vuodeksi Los Angelesiin post-dociksi opiskelemaan molekyylibiologian tekniikoita ja kloonausta. Suomeen palattuaan hän meni vaihtelun vuoksi terveyskeskukseen töihin.
− En minä pelkästään siellä jaksanut olla, vaikka potilastöistä pidänkin, Salo toteaa.
Niinpä hän hakeutui Oulun yliopiston suukirurgian assistentiksi ja aloitti suukirurgian erikoistumisopinnot. Assistenttina työskennellessään Salo huomasi, ettei Oulussa ollut suupatologeja eikä kunnon opetusta suun limakalvo-sairauksista. Kun hän sai apulaisopettajan paikan, ja työn yhdeksi osa-alueeksi oli mainittu suupatologia, hän päätti vaihtaa erikoistumisalaa.
Suupatologiaan erikoistuminen edellytti opintoja Helsingissä puolen vuoden ajan sekä Pindborgin suupatologian kurssin Tanskassa. Tämä vaati kahden pienen lapsen äidiltä järjestelykykyä, eikä valittu tie ole ollut muutenkaan kaikista helpoin.
− Minulta kysyttiin, että miksi vaihdat suupatologiaan, kun Oulussa ei ole ollut alan professuuria eikä mahdollisuuksia etenemiseen.
Salo tunnustautuu jääräpääksi, joka haluaa luoda jotain uutta ja on valmis ottamaan riskejä.
− Jos ei mitään uutta yritä, ei uutta saa, hän sanoo.
Salo erikoistui vuonna 1997. Vuonna 1998 Ouluun perustettiin limakalvosairauksien osasto, ja Salo nimitettiin suupatologian apulaisprofessoriksi. Vuodesta 2004 hän on ollut Oulun yliopiston ja vuodesta 2015 Helsingin yliopiston suupatologian professori.
Salo on tehnyt tutkimusta koko uransa ajan. Ennen erikoistumistaan hän työskenteli tutkijana Vancouverissa ja samanaikaisesti Suomen Akatemian varttuneena tutkijana.
Oulussa Salon tutkimusryhmä on kehittänyt kohdun myoomista kielisyövän kasvatusalustaa. Myoomakudosuutteesta valmistetulla myogeelillä voidaan korvata hiiren kasvainkudoksesta valmistettua matrigeeliä.
Myoomat sopivat syöpäsolujen tutkimukseen erityisen hyvin, sillä myoomakasvainten ja pahanlaatuisten kasvainten ympärille erittyy samanlaisia tuotteita. Myooma houkuttelee syöpäsolut kudoksen sisälle.
− Tavoitteenamme on kehittää malli, jolla voidaan tutkia lääke- tai sädehoidon sopivuutta suusyöpäpotilaille, Salo sanoo.
– Vastikään osoitimme, että jo nyt käytössä oleva suusyöpälääke ei toiminut myogeelissä kasvatettuihin syöpäsoluihin, vaikka se tehosi muovin päällä tai matrigeelissä kasvatettuihin syöpäsoluihin.
Tämä lääke onkin kliinisissä kokeissa todettu huonommaksi kuin aiemmat kokeelliset tulokset antoivat olettaa. Syöpälääketutkimusten tulokset siis riippuvat kasvatusalustasta ja voivat johtaa harhaan.
Salon ryhmä tutkii myös kielisyövän ennustetekijöitä, joista voi päätellä, onko kasvain etäpesäkkeitä lähettävä vai ei. Tästä kielii syövän kasvutapa.
− Silmuileva kasvutapa on todettu aggressiiviseksi, Salo sanoo.
− Olennaista on kasvusyvyys ja kasvutapa. Pelkkä kasvaimen laajuuden tarkastelu ei ennusta sen käyttäytymistä.
Salo on aina tehnyt myös hieman kliinistä työtä ja pitää sitä tärkeänä hammaslääketieteen opettajalle. Hän hoitaa mm. suun limakalvosairauspotilaita sekä lausuu suupatologisia näytteitä.
− Kliininen työ on henkireikä, jossa näkee samalla, mihin alalla ollaan menossa.
Tiedon Apollonia-palkinnosta Salo otti vastaan yllättyneenä ja ilahtuneena.
− Tämä on merkittävä huomionosoitus, hän sanoo.
10 000 euron suuruisen palkintosumman hän suunnittelee käyttävänsä virkistäytymiseen. Ensi keväänä 60 vuotta täyttävä Salo aikoo järjestää syntymäpäiväjuhlat. Lisäksi hän on kutsunut yhteistyökumppaneitaan Brasiliasta ja Israelista maaliskuussa järjestettävään symposiumiin.
− Vien heidät Kemiin ja jäänmurtajaristeilylle, Salo mainitsee.