Alaleuan murtumat ovat kasvojen alueen tyypillisimpiä murtumia. Antibiootteja ja glukokortikoideja, kuten deksametasonia, käytetään yleisesti osana alaleuan murtumien kirurgista hoitoa. Antibioottien käytössä ja etenkin infektoituneiden alaleuan murtumien hoitomenetelmissä on vaihtelua kirurgien kesken.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida leikkaustekniikoita ja lääkehoitoa leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden ehkäisemiseksi potilailla, joilla on leikkaushoitoa vaativa murtuma alaleuan hampaallisessa osassa. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin komplikaatioille altistavia potilaaseen liittyviä tekijöitä.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin alaleuan murtumaleikkauksen jälkeisen antibioottihoidon keston vaikutusta leikkausalueen infektoitumiseen. Toisessa osatyössä tutkittiin potilaita, joilla oli infektoitunut alaleuan murtuma ilman edeltävää leikkausta. Tutkimme potilaisiin, murtumiin ja leikkauksiin liittyviä muuttujia sekä niiden vaikutusta leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden esiintymiseen. Kolmannessa osatyössä tutkittiin leikkaushaavan aukeamiselle altistavia tekijöitä. Neljännessä osatyössä tutkittiin deksametasonin vaikutusta leikkauksen jälkeiseen kipuun, kasvojen turvotukseen ja maksimaaliseen suun avautumiseen.
Tuloksista käy ilmi, että leikkauksenjälkeiset leikkausalueen komplikaatiot ovat yleisiä alaleukamurtumapotilailla. Leikkausalueen infektioita esiintyi 16,8 %:lla potilaista ensimmäisessä osatyössä. Antibioottihoidon kesto ei vaikuttanut infektioiden ilmenemiseen, eli lyhyt antibioottihoito osana alaleukamurtuman kirurgista hoitoa vaikuttaa riittävältä. Asianmukaisesta leikkaus- ja antibioottihoidosta huolimatta leikkausalueen infektioita esiintyy. Yleisimmät syyt alaleuan murtumien infektoitumiseen toisessa osatyössä olivat potilaaseen liittyvät tekijät sekä terveydenhuollon ammattilaisista johtuva viive, kun murtuma jäi diagnosoimatta potilaan ensimmäisellä lääkäri- tai hammaslääkärikäynnillä vamman jälkeen. Komplikaatioita havaittiin 31,7 %:lla potilaista. Leikkaushaavan aukeamista esiintyi yksinomaan potilailla, joilla infektoitunut murtuma oli hoidettu suun sisäkautta leikkaamalla. Sekä suun sisäistä että suun ulkopuolista leikkausavausta voidaan käyttää näillä potilailla, mutta potilasvalinta tulee tehdä huolella niin, että riski haavan aukeamiselle suun sisäkautta tehdyissä leikkauksissa huomioidaan. Kaikille kasvovammapotilaille tulee tehdä huolellinen kliininen tutkimus ja kuvantamistutkimukset (panoraamatomografia tai tietokonetomografia). Kolmannessa osatyössä leikkaushaava aukesi 9,5 %:lla potilaista. Tupakointi ja yöaikainen leikkaus altistivat leikkaushaavan aukeamiselle. Neljännessä osatyössä deksametasonin käyttö vähensi leikkauksen jälkeistä kipua tilastollisesti merkitsevästi 18 tuntia leikkauksen jälkeen. Tilastollisesti merkitsevää eroa suunavausrajoitukseen tai turvotukseen ei havaittu. Kipua lievittävä vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, ja deksametasonin haitat on otettava huomioon, kun sitä käytetään.
Perioperative surgical options and medications in mandibular fracture patients
MARKO OKSA
HLL
VASTAVÄITTÄJÄ
Pekka Laine, kunniaprofessori
Potilasvakuutuskeskus
KUSTOS
Johanna Snäll, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto, HUS
ESITARKASTAJAT
Jari Kellokoski, professori
Itä-Suomen yliopisto
Leena Ylikontiola, dosentti
Oulun yliopisto
OHJAAJAT
Johanna Snäll, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto, HUS
Aleksi Haapanen, tohtori
Helsingin yliopisto, HUS
Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/items/23d55d6f-33f6-4e74-8045-559ad4d9a2d6