Väitöskirjatyössä tutkittiin karieksen ja erosiivisen hampaiden kulumisen (ETW) esiintyvyyttä ja vakavuutta suomalaisten nuorten keskuudessa sekä arvioitiin niihin liittyviä ravitsemuksellisia, käyttäytymiseen liittyviä, antropometrisiä ja sosioekonomisia tekijöitä.

Bakteerien epätasapainoa, dysbioosia, hammasbiofilmissä pidetään ensisijaisena etiologisena tekijänä karieksen ja parodontaalisairauksien kehittymiselle. Pelkkä hampaiden harjaus ei poista biofilmiä hammasväleistä riittävän hyvin, oli harjausmenetelmä mikä tahansa.

Päivittäinen hampaiden harjaus fluorihammastahnalla on karieksen ehkäisyn kulmakivi kaikissa ikäryhmissä. Valvottua hampaiden harjausta kouluympäristössä on pidetty keinona ehkäistä lasten kariesta ja tasoittaa sosioekonomisia eroja hampaiden terveydessä, mutta sen vaikutukset ovat kyseenalaisia.

Ammattikäyttöön ja omahoitoon tarkoitetut fluoridit sisältyvät WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon. Hammaskarieksen ehkäisyn ja hallinnan kulmakivi on hampaiden harjaaminen fluorihammastahnalla kahdesti päivässä.

Katsaus on tuoreeseen tietoon perustuva yhteenveto terveen suun mikrobiomista ja suun biofilmeistä karieksen, ientulehduksen ja parodontiitin osalta. Lisäksi katsauksessa tähdennetään isännän osuutta suusairauksien kehittymisessä.

Kahta yleisintä suusairautta, kariesta ja parodontaalisairauksia, pidetään uusimpien määritelmien mukaan ei-tarttuvina sairauksina, jotka biofilmi aiheuttaa. Molemmat taudit olivat yleisiä 1970-luvulla kaikissa Pohjoismaissa, mutta nykyään karieksen ilmaantuvuus on nuorilla vähäistä, kun taas ientulehdusta ja parodontaalisairauksia esiintyy yhä paljon pohjoismaisissa aikuisväestöissä. Näitä sairauksia esiintyy myös ikääntyneillä, koska hampaat säilyvät pidempään.