Kuten kaikessa lääketieteessä, myös endodontiassa ammatillisten arvioiden on perustuttava asiantunteviin arvioihin mahdollisten lopputulosten todennäköisyyksistä ja merkityksestä.

Juurihoidon onnistuminen riippuu vahvasti siitä, onko hoitotoimenpiteet tehty hyvin. Asianmukainen ja oikein sijoitettu kavum­avaus, joka on riittävän kokoinen ja mahdollistaa suoralinjaisen pääsyn juurikanaviin, on juurihoito­toimenpiteiden onnistumisen edellytys.

Hammaslääkärit tekevät usein juurihoitoja vaikeisiin ja haastaviin hampaisiin. Joskus hoitojen yhtey­dessä ilmenee komplikaatioita ja tapahtuu menettelyvirheitä tai hoitotapaturmia, vakavimmillaan potilasvahinkoja. Nämä vahingot ovat yleensä tiiviisti kytköksissä tapauksen vaikeusasteeseen. Juurihoidot ovatkin se hammashoitotoimenpide, joka yleisimmin johtaa potilasvahinkoihin liittyviin korvaus­vaateisiin.

Pulpaperäiset sairaudet ovat yleinen syy hakeutua päivystykselliseen hammashoitoon. Hyvä diagnostiikan ja erotusdiagnostiikan tuntemus on ratkaisevan tärkeää päätettäessä juurihoidon tarpeesta ja hoitolinjasta päivystystilanteessa. Potilaan kertomat esitiedot, huolellinen kliininen tutkimus ja tarvittavat radiologiset tutkimukset ovat tässä ensisijaisen tärkeitä.

Vitaalin pulpan hoidon tarkoituksena on säilyttää pulpan puolustustoiminnot sekä välttää juurihoito, joka voi olla teknisesti haastava eikä aina onnistu toivotusti. ESE (European Society of Endodontology) on julkaissut suosituksen liittyen vitaalin pulpan hoitoon hampaissa, joissa on syviä kariesvaurioita. Suositus on osittain yhteneväinen Pohjoismaissa käytössä olevien kansallisten suositusten kanssa.

Endodonttinen diagnostiikka keskittyy lähinnä pulpan ja periapikaalialueen infektioperäisten tulehdusten tunnistamiseen. Diagnoosi perustuu yleensä potilaan hoitohistoriaan, aiempiin ja nykyisiin oireisiin, kliinisiin havaintoihin ja testeihin sekä röntgentutkimusten löydöksiin. Anamnestisten tekijöiden tai kliinisten löydösten ja pulpan todellisen tilan välisestä korrelaatiosta on kuitenkin vain vähän näyttöä, eikä endodontian alalla ole selkeää konsensusta diagnostisista kriteereistä.