Työsopimuslakiin ja työaikalakiin on otettu vaihtelevaa työaikaa koskevia säännöksiä. Säännökset rajoittavat työajasta sopimista ja tuovat velvollisuuksia niillekin työnantajille, jotka ovat tehneet vaihtelevaa työaikaa koskevan työsopimuksen ennen lain voimaantuloa. Laki tuli voimaan 1.6.2018.
Työsopimuslakiin on otettu uusia säännöksiä vaihtelevaa työaikaa koskevasta ehdosta. Työnantaja ei enää saa omasta aloitteestaan käyttää työsopimuksessa vaihtelevaa työaikaa tilanteessa, jossa työvoiman tarve on kiinteä.
Vaihteleva työaika tarkoittaa järjestelyä, jossa työaika määrättynä ajanjaksona sopimuksen perusteella vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Säännös koskee näin ollen myös ns. nollasopimuksia.
Työnantaja ei myöskään saa määritellä työaikaa alle todellisen tarpeen. Työaika on määriteltävä sille tasolle, mikä on työnantajan työvoiman tarve. Näin ollen järjestelyt, joissa työaika on määritelty alle todellisen tarpeen ja työajan jousto toteutettu lisätyöjärjestelyin, ei ole enää mahdollinen.
Jos työntekijä pyytää selvittämään todellisen työvoiman tarpeen, arviointi tehdään pyyntöä edeltävän kuuden kuukauden jakson perusteella. Jos toteutunut työaika edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta, työnantajan on työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta.
Jos uudesta vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on kirjallisesti esitettävä asialliset perusteet sille, millä tavalla voimassa oleva työaikaehto vastaa yhä työnantajan työvoimatarvetta.
Muutoksia myös sairausajan ja irtisanomisajan palkanmaksuun
Muutos vaikuttaa myös sairausajan palkanmaksuun. Vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa oikeus sairausajan palkkaan syntyy, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu, tai olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä. Näin ollen työsopimuksen mukaisesta vaihtelevasta työajasta poikkeava vakiintunut käytäntö on otettava huomioon sairausajan palkanmaksussa.
Sairausajan palkka määräytyy vastaavalla tavalla myös silloin, kun on sovittu kiinteästä työajasta ja lisätyön määrä on sairausajan alkua viimeksi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana keskimäärin ylittänyt sovitun määrän vähintään nelinkertaisesti.
Myös irtisanomisajan palkanmaksu muuttuu käytettäessä vaihtelevaa työaikaa. Jos työsopimuksessa on sovittu vaihtelevasta työajasta ja työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.
Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden. Irtisanomisajan palkka määräytyy vastaavalla tavalla myös silloin, kun on sovittu kiinteästä työajasta ja lisätyön määrä on irtisanomista viimeksi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana keskimäärin ylittänyt sovitun määrän vähintään nelinkertaisesti.
Muutokset koskevat myös ennen lain voimaantuloa tehtyjä työsopimuksia
Olennaista on huomata, että säännös vaikuttaa myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin työsopimuksiin. Jos vaihtelevaa työaikaa koskevan ehdon sisältävä työsopimus on tehty ennen lakimuutoksen voimaantuloa, työnantajan on annettava selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. Selvitys on annettava kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.
Jos ennen tämän lain voimaantuloa tehty vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto ei ole uuden lain mukainen, työnantajan on tarjottava työntekijälle mahdollisuutta muuttaa ehto vastaamaan työnantajan työvoimatarvetta kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
Työaikalakia on lisäksi muutettu siten, että työntekijä ei voi enää antaa kategorista suostumusta lisätyön tekemiseen käytettäessä vaihtelevaa työaikaa. Jos työntekijän työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla, työnantaja saa työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan antaman suostumuksen perusteella.
Vaihteleva työaika on otettava huomioon myös työvuoroluetteloa laadittaessa. Jos työnantaja haluaa merkitä vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle työvuoroja, jotka ylittävät työsopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan, työntekijälle on varattava tilaisuus ilmoittaa määräaikaan mennessä, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan. Määräaika ei saa olla aikaisemmin kuin viikkoa ennen työvuoroluettelon laatimista.
Heikki Kuusela
Hammaslääkäriliiton lakimies