Kun Maija Kinos menee työpaikalleen, täytyy hänen kulkea ensin viiden lukitun oven läpi. Tärkeä magneettiläpyskä on pidettävä töissä koko ajan mukana, mutta onneksi sitä ei voi unohtaa kotiin.
Helsingin vankilassa se palautetaan nimittäin jokaisen työpäivän päätteeksi vartijoiden koppiin.
Kinos on työskennellyt uudessa työpaikassaan vankiterveydenhuollon ylihammaslääkärinä nyt kolmisen kuukautta. Vajaan kilometrin päässä Sörnäisten metroasemalta sijaitsevaa vankilaa reunustaa korkea, punatiilinen muuri. Kinosta suljetut ovet ja vuonna 1881 valmistuneen rakennuksen muurit eivät jännitä tai haittaa.
– Tämä on kaunis, vanha miljöö. Vähän kuin Turun linnaan tulisi, Kinos kertoo.
Hoitohuone ei poikkea terveyskeskusten vastaavista muuten kuin siten, että sen ikkunaa vahvistavat kalterit. Lasiruudun toisella puolella on sisäpiha, josta näkyy katoksen alle rakennettu ulkokuntoilupaikka.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuudessa toimiva vankiterveydenhuolto jakaantuu ympäri Suomen vankiloita, ja Kinos vastaa koko maan suun terveydenhoidosta. Hammashoitoloita vankiloissa on yhteensä 12, poliklinikoita kaikkiaan 27.
Vankeja Helsingissä on noin 300, joten Kinos tekee kliinistä työtä parina päivänä viikossa. Loppuaika kuluu hallinnollisissa asioissa toimiston puolella.
Vankeusrangaistus vie vapauden, mutta ei poista ihmisoikeuksia. Viime vuoden alussa vankiterveydenhuolto siirtyi rikosseuraamuslaitokselta THL:n alaisuuteen, ja muutoksen myötä vankiterveydenhuolto alkoi korostaa normaalisuusperiaatetta. Sen mukaan vangeilla on oikeus samantasoiseen terveyden- ja sairaanhoitoon kuin muulla väestöllä.
Suun terveydenhoidon kysyntä on lisääntymässä, mutta tekijöitä on paikoin vaikea saada, varsinkin Itä-Suomen vankiloihin ja pieniin kuntiin. Osa työvoimasta hankitaan ostopalveluna.
– On haaste kehittää näin hajallaan olevaa toimintaa. Vielä en ole ehtinyt käydä tutustumassa Helsingin lisäksi kuin Vantaan vankilaan.
Vankila on turvallinen työpaikka
Hammashoitoon vangit tuodaan vartijan saattamana. Suurin osa potilaista jää yksin hammaslääkärin ja tämän työparin hoidettavaksi, mutta vaaralliseksi luokiteltujen vankien istuessa potilastuoliin jää myös vartija paikalle. Hoitohenkilökunnan turvallisuudesta pidetään hyvää huolta, ja vartijan saa tarvittaessa välittömästi paikalle yhtä nappia painamalla.
Kinos ei ole kohdannut pelottavia tilanteita. Erästä vankia pidetään eristyssellissä, koska hän on toistuvasti uhkaillut muita vankeja. Hän kävi Kinoksen hoidettavana kahden vartijan kanssa, oli tyytyväinen hoitoon ja kiitti kauniisti lähtiessään.
– Tähän saakka kaikki potilaat ovat olleet hirveän kohteliaita ja tyytyväisiä hoitoon.
Kinos kertoo psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin, tutkimusprofessori Hannu Lauerman todenneen, että Helsingin Haartmanin sairaalan päivystyksessä sattuu yhtenä viikonloppuna yhtä paljon vaaratilanteita kuin koko vankiterveydenhuollossa koko vuoden aikana.
Hyvä käytös kannattaa, sillä huonosta voidaan rangaista esimerkiksi epäämällä pääsy kanttiiniin. Helsingin vankilan terveydenhuollossa on myös nollatoleranssi kiroilulle.
Suunterveys on huolestuttava
Kun Kinos etsii potilastietoja, hän katsoo hoidon suunnittelun vuoksi tuomion pituuden, mutta ei sitä, mistä rikoksista rangaistus on määrätty. Vangit kuitenkin kertovat yleensä hyvin avoimesti taustoistaan ja pohtivat muun muassa huumausaineiden käytön vaikutusta hampaisiinsa.
Helsingin vankilassa on pelkästään miehiä, ja huono suunterveys on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
– Monilla hampaat ovat karioituneet ienrajaan juuriksi, vaikka valtaosa potilaista on nuoria miehiä. 50-vuotias on vangiksi jo vanha.
Moni vangeista on syrjäytynyt ja elämänhallinta huonossa jamassa – huumetausta on hyvin yleinen. Hammaslääkärikäynti saattaa olla ensimmäinen peruskoulun jälkeen, ja monia pelottaa istua hoidettavaksi.
– Jos 25-vuotiaana suusta töröttää vain kaksi hammasta, ei se ainakaan auta integroitumisessa yhteiskuntaan, Kinos perustelee työnsä merkitystä.
Kinos on yllättynyt myönteisesti, kuinka hyvin vangit ovat kuunnelleet hänen neuvojaan.
– Yllättävän moni on ainakin sanonut lopettavansa tupakanpolton ja moni on alkanut pestä hampaitaan.
Vankilaan tullessa kaikki saavat hammasharjan ja -tahnan. Myös kanttiinin tarjonnalla yritetään ohjata parempaan suunterveyteen – hyllyssä on ksylitolipastilleja, eikä limsaa myydä.
Kliinisesti monipuolista työtä
Helsingin yliopistosta vuonna 1986 valmistunut Kinos tuli Sörnäisiin Espoon kaupungin vastaavan hammaslääkärin tehtävistä. Siellä hän koki, että kaupunki oli hänelle liian suuri, ja henkilöstöhallintoa oli valtavasti. Edelliset viisi vuotta hän oli työskennellyt Haminan ylihammaslääkärinä.
Suurimman osan työurastaan Kinos on ahertanut Keski-Suomen pikkukunnissa, Keuruulla ja Haapamäellä. Pienissä terveyskeskuksissa hän tottui tekemään hyvin monipuolisesti kliinistä työtä.
Niistä taidoista on nyt hyötyä, sillä vankiterveydenhuollossa kirurgiasta ja protetiikasta pitää tykätä – hampaita on vähän ja niistäkin moni pitää poistaa.
Vangeista noin puolella on C-hepatiitti. Visiirimaskin käyttö alkaa olla jo rutiinia, eivätkä tuplahanskat tunnu sormissa enää kömpelöiltä.
– Täällä kaikille vangeille, joilla on huumetusta, on tehty testit, joten voimme olla varmoja, mitä tartuntoja he kantavat. Terveyskeskuksissa ollaan enemmän potilaan rehellisyyden varassa, Kinos muistuttaa.
Hyväntekeväisyyttä ja lasitöitä
Ennen nykyistä pestiään Kinos oli pohtinut kehitysyhteistyön tekemistä, mutta viimeistään työ vankien parissa on saanut hänet ymmärtämään, että myös Suomessa riittää heikko-osaisia. Silti yhteiskunnan arvot tuntuvat kovenevan.
– Ennaltaehkäisevään työhön pitäisi laittaa lisää rahaa. Eihän se lasten syy ole, jos vanhemmilla on huono olo.
Hyvän tekeminen ja yhteisvastuu kuuluvat myös Kinoksen vapaa-aikaan. Hän kuuluu Soroptimistit-järjestöön, joka on naisten sekä lasten kouluttautumista, työoloja ja elinympäristöä edistävä maailmanlaajuinen hyväntekeväisyysjärjestö. Kinos valittiin myös juuri Hammaslääkäriliiton valtuustoon.
Kliininen työ ylihammaslääkärinä on hieman vuosien varrella vähentynyt, mutta vapaa-ajalla käsillä näpräys on lisääntynyt. Kollegansa houkuttelemana Kinos alkoi tehdä tiffany-lasitöitä yli 10 vuotta sitten, ja viimeisinä vuosina hän on keskittynyt sulatuslasitöihin.
Hoivavietti oli vahva jo lapsena, sillä Kinos piti koulussa biologiasta ja haaveili eläinlääkärin ammatista. Lapsuutensa kesiä maalla viettäessään hän sai tosin kuulla, että kaupunkilaislikoista tulee huonoja eläinlääkäreitä. Häntä kehotettiin tekemään valinta vasta sitten, kun hän on ensin nähnyt yhden lehmän synnytyksen navetassa.
Yhtään sopivaa synnytystä ei koskaan osunut vastaan, joten Kinos valitsi ammateista seuraavaksi parhaan, hammaslääkärin. Valinta taisi olla oikea.
Maija Kinos
- syntymäaika ja -paikka:
- 23.12.1962 Kuusankoski
- koulutus: HLL 1986, vastaavan hammaslääkärin erityispätevyys 2002, JET 2013
- työ: Ylihammaslääkäri vankiterveydenhuollossa
- koti ja perhe: Puoliso, kolme aikuista lasta ja Lilli-kissa
- Paras työväline: Oma persoona
- Paras potilas: Pelkopotilas, jonka hoito sujuu hyvin
- Paras kirja: James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni
- Paras ruoka ja juoma: Kylmä maito ja feta-parsakaali-piirakka
- Paras paikka: Koti yhdessä puolison kanssa