Hammaslääkäri Olli Saura on yllättynyt ja hieman hämillään Hammaslääkärilehden haastattelupyynnöstä, hänhän on ”vain tavallinen hammaslääkäri”. Mutta kun hän pääsee puheessaan vauhtiin, ei tavallisuudesta ole tietoakaan. Sauran tietämys merihistoriasta ja vanhoista kartoista on vertaansa vailla.
Kiinnostus Itämereen ja merihistoriaan juontaa jo lapsuuden kesistä Paraisten Stormälön saarella.
– Optimistijollamatkan päässä kesäpaikastamme oli Suomen viimeisen puisen valtameripurjealuksen, nelimastokuunari Yxpilan, pintahylky. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen leikki- ja herkistelypaikka, jossa saattoi kokea olevansa merellä hyvässä tuulessa seilaavan laivan kapteeni, vaikka laiva tosiasiassa olikin pohjassa, Saura muistelee lapsuuden kesänviettoa serkun, sittemmin myös kollegan, Jarmo Pukkisen kanssa.
Merellä tuli myöhemmin käytyä vähän totisemmissakin paikoissa, joista Saura mainitsee Pukkisen kanssa pienellä kansanveneellä tekemänsä purjehdusmatkan Puolaan.
– Toisten mielestä matka oli uhkarohkea, mutta hyvin se meni.
Yxpila sai maata hylkynä meressä, mutta kuunari Koivistoa Saura yritti 1980-luvulla perustetun Kuunari Koivisto -yhdistyksen mukana pelastaa. Se jäi kuitenkin yritykseksi, ja lahoksi todettu alus päätyi lopulta sukelluskohteeksi Luvian edustalle.
Vielä Saura mainitsee hylyistä vuonna 1952 Neuvostoliitolle luovutetun sotakorvauskuunari Vegan, jonka kunnostusta hän hiljattain kävi katsomassa. Vega oli pitkään kuivilla Tallinnassa, mutta siirrettiin Pietarsaareen, jossa sen kunnostuksesta vastaa sitä varten perustettu säätiö, jonka toiminnassa Saura on ollut mukana.
Luonnonvalinnalla yksityispraktikoksi
Hammaslääkärin ammatti oli Sauralle tietoinen valinta, joskin mielessä oli käynyt myös eläinlääkärin työ.
– Lääketiede kiinnosti, mutta vieroksuin paljoa päivystystä. Hammaslääkärin ammatti on ollut hyvä kompromissi.
Yksityishammaslääkäriksi Saura kertoo päätyneensä luonnonvalinnan seurauksena, kun valmistumisen aikaan ei avoimia virkoja juuri ollut.
Työura Helsingissä yksityishammaslääkärinä on jatkunut yli 30 vuotta, nyt Coronaria-ketjussa. Uransa erityisen hauskana vaiheena Saura muistelee aikaa, jolloin hän piti vastaanottoa Helsingin Malminkartanossa. Naapurissa asui Sauran mukaan ”huippuräjähtävällä huumorilla varustettu ja valtavan intelligentti” taiteilija Kari Jaakkola.
– Jos vastaanotoilla oli hiljaista, menin hänen työhuoneelleen rupattelemaan. Hän työskenteli uskomattoman nopeasti. Harmajan saaren majakkoineen ja muine rakennuksineen hän ikuisti paperille ulkomuistista kahdessa ja puolessa minuutissa.
– Kerran tosin pyysin häneltä kuvan Rosella-autolautasta Maarianhaminan satamassa, mutta hän tulikin piirtäneeksi Isabellan, Saura naurahtaa kömmähdystä.
Saura ideoi ja Jaakkola toteutti. Yhteistyön tuloksena syntyi muun muassa 16 vuoden aikana grafiikkasarja, jonka kulloisiakin vuosivedoksia Saura lahjoitti joulutervehdyksinä tuttavilleen.
– Joidenkin mielestä tosin oli outoa saada laivan kuvia jouluna.
Sarjaan on tallentunut paljon merihistoriaa, esimerkiksi Helsingin olympialaiva Birger Jarl tulossa Särkänsalmesta Eteläsatamaan. Nykyisin Birger Jarl palvelee Tukholmassa hostellilaivana.
Meritaidetta Saura alkoi kerätä aktiivisemmin Jaakkolan tuttavuuden myötä, mutta hankinnat eivät rajoitu vain meriaiheisiin, vaan monenlainen taide kiinnostaa.
– Eilen viimeksi huutokaupasta ostin taulun, hän kertoo.
Vanhat kartat konkretisoivat historiaa
Sauran kiinnostus mereen juontaa lapsuudesta, mutta intohimo vanhoihin karttoihin astui kuvaan vasta kolmenkymmenen korvilla.
– Innostuin keräämään vanhoja karttoja saatuani hienon näköispainoksen vanhasta Suomen kartastosta.
Saura kerää ensisijaisesti vanhojen Atlas-kirjojen aukeamia. Hän kuvaa antikvaritistin ”teurastavan” karttakirjan ja myyvän sen aukeamittain.
Mielenkiintoisimpana hankintanaan Saura mainitsee Maanmittaushallituksen roskalavalta bongaamansa harvinaisen merikarttalehden Jäämeren rannasta Suomeen kuuluneen Petsamon alueelta. Erityisen mielenkiintoiseksi kartan tekee se, että se on rauhanneuvottelukartta, johon on piirretty rajaehdotuksia.
– Karttojen avulla historiatieto, kuten maiden rajat eri aikoina, konkretisoituu. Myös kartussit kertovat aikakaudesta, esimerkiksi hallitsijoista. Karttoja voisi tutkia loputtomiin, jokainen niistä on yksilö ja moni myös erittäin dekoratiivinen, Saura pohtii.
Hän ei täydennä kokoelmaansa tiettyjä karttoja hakemalla, vaan tilanteet tulevat yleensä eteen sattumalta; jokin kartassa herättää oikean tunteen, ja kauppa on sillä selvä. Onpa joskus tullut hankittua sama kartta kahteenkin kertaan.
Saura kehuu suomalaisia antikvaritisteja asiantunteviksi ja luotettaviksi ja varoittaa väärennöksistä, joita asiantuntijankin voi olla vaikea tunnistaa. Yksi tapa väärentää on pestä vanhan kartan paperilta kartta pois ja printata uusi päälle.
– Toki kopiokartastakin voi saada paljon iloa, kunhan ei maksa siitä aidon hintaa.
Sauran omassa kokoelmassa karttoja on toistasataa, mutta tällä hetkellä ne ovat ”muuttoteknisistä syistä vähän siellä sun täällä”. Mittavasta asiantuntemuksestaan huolimatta Saura korostaa, ettei hänen lähestymistapansa karttoihin ole tieteellinen.
– On vain tullut elettyä näitten asioitten maailmassa. On hyvin kiehtovaa, kun saa käteensä alkuperäisen värinsä ja kuntonsa säilyttäneen kartan. Se nostaa mieltä samalla tavalla kuin purjealus.
Purjehtien Saura suuntaa veneretkille Stormälö tukikohtanaan. Sinne, minne purjeveneellä ei pääse, pääsee avomeriläisellä. Itämeren tilannetta Saura seuraa huolestuneena.
– 50 vuotta sitten vesi oli kirkasta, ja viidestäkin metristä pohjan rakkolevät näkyivät selvästi. Nyt vesi on vihreää levän samentamaa, hän harmittelee.
Merta rehevöittävät ravinnepäästöt on saatu vähenemään, mutta työtä Itämeren suojelemiseksi tarvitaan edelleen.
Olli Saura
- syntymäaika ja -paikka: 6.1.1960, Turku
- koulutus: HLL Helsingin yliopisto 1985
- työ: yksityishammaslääkäri
- perhe: kolme aikuista lasta
- Paras työväline: Erbiumlaser auttaa varsinkin pelkopotilaiden hoidossa
- Paras potilas: kaikki omalla tavallaan
- Paras kartta: Abraham Orteliuksen Pohjois-Euroopan kartta 1500-luvulta
- Paras ruoka ja juoma: muikut, Itämeren kala, Riesling-valkoviini
- Paras paikka: Paraisten Stormälö