Nuori nainen astuu tv-kameroiden eteen lauantai-illan suorassa lähetyksessä. Aihe puhututtaa ihmisiä ympäri maan. Vuosi on 1991, ja Suomi on lähettämässä historiansa ensimmäiset naisrauhanturvaajat Libanoniin ja Golanin kukkuloille puolustusministeri Elisabeth Rehnin suojeluksessa.
Elokuvaohjaaja Lauri Törhönen filmaa valituksi tulleiden naisten sotilaskoulutuksen ja seuraa valmistautumista kuuden viikon ajan. Nuori nainen, joukkion ainoa hammaslääkäri, saa määräyksen antaa haastatteluja tv-kameroille, radiokanaville ja sanomalehdille, joissa suhtaudutaan naisten lähtöön myös skeptisesti. Hammaslääkäri Anja Eerolan äidin keräämä sanomalehtileikkeiden kansio paksunee paksunemistaan.
Eerola ei oikeastaan koskaan katso Hesarin työpaikkailmoituksia – eiväthän hammaslääkärien työpaikat löydy sieltä. Eräänä sunnuntaina hän on tehnyt poikkeuksen ja huomannut erikoisen ilmoituksen. Hän on soittanut puhelun silloisen sotilasläänin esikuntaan, tilannut hakupaperit ja täyttänyt ne huolellisesti. Pari kuukautta myöhemmin Niinisalon YK-koulutuskeskuksen johtaja Ilkka Tiihonen on soittanut ja kutsunut haastatteluun ja psykologisiin testeihin.
Niiden jälkeen on kulunut kuukausia. Kunnes eräänä syysiltana kotona on odottanut kirje. On valittu 35 naista kolmesta ja puolesta tuhannesta. Eerola lähtee Etelä-Libanoniin lähes puoleksitoista vuodeksi puskurivyöhykkeelle, jossa Suomen tehtävä on tunnetusti haastava.
Libanonin komennus on yhä ajanjakso, johon Eerola peilaa kaikkea, mitä on kokenut sen jälkeen.
Nuoren hammaslääkärin ahkerat vuodet
Libanoniin valmistautuessaan Eerola on hieman yli kolmenkymmenen. Hän on töissä Kuusankosken terveyskeskuksessa, johon hän on suunnannut heti valmistumisensa jälkeen. Sattuman sanelemana hän on päätynyt vain vuoden työkokemuksella hoitolan uudeksi vastuuhammaslääkäriksi.
– Rimpuilin alkuun vastaan, enhän ollut ajatellut tehdä muuta kuin kliinistä työtä, hän hymyilee.
– Olin nuori esimies, jolla oli parikymmentä alaista. Tajusin hyvin pian, etten pärjää, jos en kouluttaudu lisää.
Eerola erikoistuu nopeasti hammashuollon erikoishammaslääkäriksi (nyk. terveydenhuollon erikoishammaslääkärin tutkinto) ja suorittaa perään hallinnon pätevyyden. Hänestä tulee erikoistuttuaan Kuusankosken ylihammaslääkäri. Hän osallistuu aktiivisesti paikallisen hammaslääkäriseuran toimintaan, joka alkoi seuran sihteerin työstä. Eerola hakeutuu myös Apolloniaan ja on pitkään TKHLY:n koulutustoimikunnan puheenjohtaja. Eletään 80- ja 90-lukua, ja järjestötyö on kirjeiden postittamista ja kirjoittamista, käsin. Kliinistä työtäkin ehtii tehdä kolme päivää viikossa.
– Siinä vaiheessa aloin ajatella, että voisin ottaa pienen breikin, nähdä vielä jonkin toisenkin polun monen työteliään vuoden jälkeen, Eerola vastaa.
– Että tulisipa ulkomaankomennus, niin lähtisin!
Pitkä kaipuu potilastyöhön
Libanon antaa paljon. Pitkästä aikaa Eerola on tilanteessa, jossa hän ei hallitse millään tapaa omaa tehtäväkenttäänsä.
– En osannut käyttää asetta, tervehtiä oikein, marssia enkä pukeutua kuten kuuluu. Olin siihen saakka määrittänyt itse omaa elämääni, ja nyt en osannutkaan. Sotilasleirissä meitä oli kymmenen naista ja viisisataa miestä. Se oli terve, erittäin hyvä kokemus, Eerola muistelee nyt hymyillen. Libanonissa ja sen naapurimaissa vieraillessa Eerolalle kirkastuu, kuinka hyvin moni asia Suomessa on. Tuliaisina Suomeen on hyvä stressinsietokyky ja entisestään vahvistunut sinnikkyys.
Kuusankoski on mieluinen työpaikka, jossa Eerola ehtii tehdä myös kliinistä potilastyötä muutamana päivänä viikossa. Sitten, 90-luvun lopulla hakuun tulee ylihammaslääkärin virka Hämeenlinnassa. Hämeenlinna on Eerolan syntymäkaupunki ja kuntayhtymänä Suomen suurin. Hänet valitaan tehtävään. Hän lähtee Kuusankoskelta, mutta jättää tietämättään taakseen myös potilastyön.
– Kun siirryin Hämeenlinnaan, uskoin ilman muuta tekeväni pian myös kliinistä työtä. Niin ei kuitenkaan käynyt, ylihammaslääkärin työ oli siihen aivan liian iso pala, Eerola kertoo.
– Viimeisen kerran tein potilastyötä Kuusankoskella, ja kaipasin potilastyötä aika kauan, varmasti kymmenen vuotta.
Sitten tulee uusi soitto. Tällä kertaa ei YK-koulutuskeskuksesta, vaan Suomen Hammaslääkäriliitosta. Eerolaa pyydetään liiton varatoiminnanjohtajaksi. Hän aloittaa tehtävässä lokakuussa 1999.
Edunvalvonnallisia onnistumisia
Hammaslääkäriliiton säännöissä määrätään sen tehtävät. Sääntöjen toisessa pykälässä on määritelty sen tarkoitus: huolehtia hammaslääkärien ja alan opiskelijoiden ammatillisesta ja yhteiskunnallisesta edunvalvonnasta ja tehdä työtä väestön suunterveyden edistämiseksi.
– Nämä olivat uuden työnantajani, Hammaslääkäriliiton, minulle määräämät tehtävät, Eerola kiteyttää.
– Pikkuhiljaa myös hahmotin tämän tehtäväni.
Edunvalvontatyö liitossa on eri näkemysten yhteensovittamista, ja vuosien karttuessa tämä kirkastuu Eerolalle entisestään. Hän jakaa liiton työn työmarkkina-, koulutuspoliittiseen ja terveyspoliittiseen edunvalvontaan ja tekee töitä näiden kaikkien eteen.
Yksittäisen detaljin sijasta on koko ajan tähdättävä kokonaisuuksiin. Liiton strategioista tulee Eerolalle työn elintärkeitä selkärankoja, jotka kannattelevat koko edunvalvontaa.
Syyskuun 2013 lopulla maan hallitus esittää kuntien tehtävien vähentämistä. Aikuisten julkiset hammashoidon palvelut halutaan lopettaa päivystystä lukuun ottamatta. Liitossa aloitetaan oitis vaikuttamistyö, johon osallistuvat liiton paikallisosastot ja myös muita tahoja. Suun terveydenhuollon palvelujen pelastamiseksi Eerola kollegoineen käy lukuisia kertoja eduskunnassa. Päivät venyvät pitkiksi. Siitä huolimatta hän pyrkii käymään ainakin kerran keskellä viikkoa kotikaupungissaan Kotkassa, kuten on tehnyt koko varatoiminnanjohtajuutensa ajan. Helsinkiin kuuluvat työasunto, auto ja työ, Kotkaan koti ja puoliso. Satunnainen varhainen ohikulkija saattaa nähdä, kuinka Liiton Fabianinkadun varrella sijainneen toimiston parkkipaikalla nainen vaihtaa päälle edustavampia kuteita.
– Ja varsin monet kerrat aamu- tai iltahämärässä, Eerola naurahtaa ja toteaa auton takapaksin olleen täynnä vaatekertoja vuosien ajan.
Vielä kerran sama aikuisten hammashoidon lakkauttamisen uhka leijuu ilmassa vuonna 2015, ja eduskunnan käytävät tulevat jälleen tutuiksi. Siitä alkaa vihdoin myönteinen kierre. Väestön tietoisuus suunterveydestä kasvaa ja hammashoidon asema vahvistuu osaksi yleisterveyttä. Keväällä 2020 Eerola kokee vielä onnistumisen elämyksiä, kun uuteen Lääkärisopimukseen saadaan yhteisin ponnistuksin monta kirjausta työhyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta.
Saavutettu hyvä ei ole itsestäänselvyys, vaan valppaana on syytä pysyä tulevaisuudessakin. Mutta enää se ei ole Anja Eerolan päivittäinen tehtävä, vaan hänen arvostamiensa työkaverien, kollegojen ja sidosryhmien. Nyt osansa valppaudesta saa ajaminen moottoripyörällä. On myös liikunnan, perheen ja lastenlasten aika. On aika uusien seikkailujen – ja aikaa selata muuatta paksua sanomalehtileikkeiden kansiota, sieltä 90-luvun alusta.
Anja Eerola
- syntymäaika ja -paikka: 4.3.1957 Hämeenlinna
- koulutus: EHL
- koti ja perhe: omakotitalo Kotkassa, puoliso, puolison kolme aikuista lasta puolisoineen ja neljä lastenlasta
- Paras työväline: toimiva läppäri
- Paras ruoka ja juoma: savustettu lohi ja valkoviini
- Paras moottoripyöräreitti: Kemijoki–Posio–Taivalkoski
- Paras paikka: talovanhus pihapiireineen Vinkiän kylässä Längelmäellä