Ex. p. juuri, insp. p.k.
Ekstrahoidaan palatinaalinen juuri, inspektoidaan poistokuoppa.
Poistetaan suulaen puoleinen juuri, tarkastetaan poistokuoppa.
Sanonpa vaan: tästä työstä on tullut yhtä kirjaamista. Minulla on ikävä peiliä, poraa ja alginaattia.
Joka ikinen vastaanottoaika päättyy kädenpuristukseen hiiren kanssa. Ei puhettakaan, että avaisin potilailleni oven, minulla on ihan tarpeeksi avattavana ikkunoita. Yläasteen konekirjoituskurssin kymmensormijärjestelmästä on tullut yksi arvokkaimmista peruskoulun antamista taidoista.
Hammaslääkäreillä kävi ennen muinoin paljon potilaita, jotka kirjausten mukaan olivat tavanneet exän pubissa ja seuraavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tiedättehän, ”P.Ubi, ex, kho”. Vain kokeneet kollegat, joilla on pitkään ollut oma potilaskunta, ovat voineet kirjata näin nasevaa ja lyhyttä runoutta lähinnä omaan pöytälaatikkoonsa. Meistä nuoremmista on tullut aleksiskiviä. Kirjaamme huomattavan pitkästi ja niin, että seitsemästä veljeksestä myös Juhani ymmärtää.
Me vastavalmistuneet ja nuoret hammaslääkärit olemme oppineet opetusklinikoilla huolelliseen kirjaamiseen, mutta tekstin määrän jatkuvan paisumisen tuntee silti rannekanavissaan. Veikatkaapa, kuinka monta erillistä asiaa tai päätöstä uusi juurihoidon Käypä hoito -suositus ohjeistaa kirjaamaan? 8, 16 vai kenties 20? Laskin ne, niitä on 32. Kolmekymmentäkaksi.
Muutos on tapahtunut salakavalan nopeasti, ja ensi vuonna syyt tulevat paremmin päivänvaloon. Ensiksikin helmikuussa tk-hammaslääkärien työaika pitenee, ja näitä minuutteja on jo kehotettu pyhittämään kirjallisiin töihin. Toisena tulee rakenteinen kirjaaminen ja Kanta. Kolmantena satavuotias Suomi, joka ei todellakaan ole luopumassa suomenkielisistä lääketieteen termeistä, päinvastoin. Suomenkieliset anatomiakuvastot Terveysportissa on tänä vuonna päivitetty ja Duodecimin sanastolautakunta etsii uusia suomalaisia vastineita edelleen – saletisti varmistaakseen, että potilas saa lukea Omakannassa muuta kuin lääkärilatinaa.
Tämän vuoden alussa halusin kirjoittaa palstalle potilasasiakirjamerkinnöistä ja siitä, millaisia ne olisivat huippuun hiotuimmillaan; aihe osoittautui yltiövaikeaksi. En saanut vaikeaan aiheeseen mukaan kuin yhden, joskin timanttisen, asiantuntijan. Professori Jukka H. Meurman vastasi kiireiden keskeltä Washingtonista. Hän kertoi aiheen olevan tuttu: hammastemput on kirjattu ammattislangilla rankasti lyhentäen, mistä kukaan ulkopuolinen ei saa selvää. Valviran asiantuntijana toimiessaan
Meurman näki ”paljon suorastaan kamalia potilasasiakirjamerkintöjä”, joista aiheutui myös huomautuksia.
– Sitä taustaa vasten muutos kirjaamisessa on tervetullut ja opettaa hammaslääkäreitä niin sanotun jatkuvan sairauskertomuksen tekemiseen, Meurman vastasi.
Hän ei siltikään ole kaiken suomentamisen kannalla:
– Latinaan pohjautuva ammattitermistö avautuu globaalisti koko ammattikunnalle.
Aivan pian saamme siis tasapainoilla kliinisten pulmien ohella myös siinä, kenelle kirjaaminen suunnataan: tehdäänkö kompromisseja potilaan infoamisen, ajankäytön vai ammattilaisten ajatustenvaihdon suuntaan. Toivottavasti uudet Kanta-yhteensopivat potilastietojärjestelmät ovat silloin yhtä toimivia kuin peili ja pora.
Kaikki kirjaamiseen valmentavat vinkit ja asiantuntemus tulevat nyt nuorille – ja varmasti vanhemmillekin – kollegoille tarpeeseen. Otathan yhteyttä, jos tiedät jotain arvokasta, niin kerrotaan se tällä palstalla ensi vuoden puolella. Ilman lyhenteitä.
Hyvää joulua! Felicem diem Nativitatis!